Joulun jälkeiset

Ja taas on arki ja maanantai. Pekka lähti muutamaksi päiväksi töihin ennen vuoden vaihdetta. Joulun pyhät menivät ihan mukavasti. Kuten nykyään monesti käy, niin eläkeläisenkin pitää välillä mennä töihin. Niin myös minun.


















Tällä kertaa keikka oli hoidettu n. puolessa tunnissa, jonka jälkeen päästiin viettämään rauhallista aattoiltaa syömisen ja saunomisen merkeissä. Lahjojakin saatiin; hehkuviiniä, lahjakortti tissiliiviliikkeeseen, huopajoulutähti, shampoo ja hoitoaine, korvikset, suklaata, viiden vuoden päiväkirja ja minä ostin Pekalle uuden party-version Alias-pelistä jonka pitäis olla tuplasti hauskempi kuin entinen. Ehkä uuden vuoden pyhinä saadaan peliporukkaa kasaan.














Joulupäivä meni etupäässä löhöillen, mutta tapanina lähdettiin käymään Saakoskella. Siellä tuli vähän hyötyliikuntaa, kun putsasin pihaa. Liikkuminen on muuten ollut aika vaihtelevaa, pakkasten tahtiin on menty. Välillä pakkanen on kiristynyt yli 20 asteen, mutta toisinaan lauhtunut kymmeneen ja sitten ollaan tarettu tehdä pidempääkin lenkkiä. Täytyis taas nämä herkuttelut saada sulatettua..

On joulussa tuoksua, lämpöä, taikaa.
On joulussa hitunen mennyttä aikaa.


















Rauhallista joulun aikaa♥

Lämpimiä lahjoja

Olen saanut synttäri-, joulu- tai muuten vaan lahjoiksi useita neulomuksia. Kolme niistä tulee Ninalandian neuletehtaalta :) jossa tämä kolmen lapsen äiti pistää tulemaan sukkaa, pipoa, huivia, lapasta ym. Kaksi pipoa sain aiemmin syksyllä ja eilen tuon upeen huivin, kiitosta!
Kuvan oikeassa yläreunassa on siniset pörrölapaset, ne ovat erään valkoisen kääpiösnautserin emännältä. Ne on sellaiset paremmat lapaset, joita ei koirien remmeissä pilata. Kiva saada näitä itsetehtyjä neulomuksia lahjaksi, kun ei itse osaa tehdä :)

Kylymää ja kipeetä

Ei hyvältä näytä jos jo tässä vaiheessa talvea alkaa olemaan väsynyt pukemaan ensin itselle triplakerroksia vaatetta ennen ulosmenoa ja sitten vielä vaatettaa koirat takilla ja tossuilla. Sitä tässä on kuitenkin saanut tehdä, muuten ei parinkymmenen asteen pakkasia kestä. Pitää vaan toivoo kovasti ettei tästä nyt tule ihan viime talven toistoa. Viime talvena tehdyt koirien tossut piti taas kaivaa kaapin perältä.














Jos ei tässä pakkasessa ole ollut tarpeeksi kestämistä, niin jostain syystä reumakin on kiristänyt otettaan. Kipeinä on olleet nilkat, kyynärpää ja toiseen polveen on taas kertynyt iso nestepatti. Pari viime viikkoa olen kulkenut buranan voimalla. Onneks ensi viikolla on reumalääkäri, saa ainakin polven tyhjäksi. Pelottaa vaan kuinka huonot labratulokset on, kun olokin on ollut kehno :/
Ja sekin on ollut kurjaa, kun Pekka on ollut koko ajan töissä ja vaan piipahtanut kotona päivän tai kaksi. Jouluksi tulee sentään kotiin, muutamaksi päiväksi. Onneksi lahja-asiat sain hoidettua kuntoon ajoissa, odottavat vaan jakelua tai noutamista. No, joulu tulee ja menee, onneksi on sopivasti viikonloppuna ettei tule ekstrapyhiä!

Siitä on jo aika monta vuotta

Kun ponkaisin tähän maailmaan juuri tällä päivämäärällä. Vuodet vierii niin ettei perässä pysy, eikä ikäänsä edes äkkiä muista jos joku kysyy. Mutta niinkuin sanotaan niin ikä on vaan numero ja minä olen aina ollut tosi huono laskemaan :)
Synttäriä oli mukava viettää jämsäläisen kyläteatterin esityksessä Poikamiehen pesäpuu. Esitys oli tosi hauska ja nauraa sai!



















Torstaina tarjosin itselleni lahjaksi Vesa-Matti Loirin joulukonsertin Jämsän kirkossa. Kyllä kannatti mennä kuuntelemaan, taiteilija on taas voimissaan.

Onnea Rella

Minun pieni papulainen täyttää tänään jo kahdeksan vuotta. Nyt on sitten molemmat nausterit veteraani-iässä, vaikea uskoa. Rella on säilyttänyt lapsenmielensä, joka päivä sen kanssa pitää leikkiä. Niin kauan se kiskoo lelulaatikosta leluja esille kunnes joku leikkii sen kanssa. Nykyään ehdoton suosikki on karvainen kissalelu, joka vielä piippaa. Näin kovaa menoa sen kanssa pidetään =)



















On se niin rakas ♥

Mitä muuta marraskuulla

Vuoden pimein aika ei jaksa paljon valoa näyttää. Tuskin aurinko ehtii vähän taivaalla vilahtaa kun se painuu taas piiloon. Onneksi marraskuun puolessa välissä satoi lunta, se valaisee vähän. Talvi uhittelee muutenkin, pohjoisesta alkoi puhaltaa ensin hyinen tuuli ja sitten perään parinkymmenen asteen pakkanen. Hrrrr. Toppapuku, rukkaset, pipot, villapaidat käyttöön. Alkavalle joulukuulle on sentään luvattu pakkasen armahtavan.















Kynttilöitä tulee poltettua joka ilta. Valoa pimeään.



















Äiti täytti 82-vuotta ja kahvittelut perheen kesken järjestettiin viime viikolla. Piristystä on haettu myös muualta, kunnon kasarimusiikkia sai kuulla Einin ja Kaija Koon keikalla. Mutta huomisen jälkeen käännetään kalenterit joulukuulle, uusiin päiviin ja juhliin.

Ajan kulku

Vuoden lopussa, viimeistään joulukuussa hankin kalenterit seuraavalle vuodelle. Kalenteri on tärkeä juttu, pitää olla ainakin yksi seinäkalenteri, johon voi merkitä menot ja muut tapahtumat. Jos painaisi asiat vaan omaan päähänsä, niin huonosti kävisi - muisti on sitä luokkaa ettei siihen ole luottamista :D Sitten pitää olla mukana kulkeva kalenteri. Kalenteritarjonta on runsasta, yleensä olen pääytynyt johonkin eläinkalenteriin ja siinä pitää olla hyvin tilaa merkinnöille. Tänä vuonna päädyin ostamisella samalla tukemaan eläinsuojelua.















Seinäkalenteri on Keski-Suomen Eläinsuojeluyhdistykseltä ja siinä on kuvituksena yhdistyksen pelastamia ja uuden kodin saaneita kissoja. Taskukalenterin tilasin Animaliasta ja sen tuotolla tuetaan karhuryhmän (www.aasiankarhutarhat.com) toimintaa.

Ja tänä vuonna, aika monen vuoden jälkeen, tuli hankittua myös joulukalenteri! Partiolaiset tulivat ovelle myymään, niin piti nyt sitten ostaa...ja se on ihan tavallinen luukkukalenteri - ilman suklaata =)

Näyttelyssä

Lähdin eilen sunnuntaina käymään Jyväskylässä KV-näyttelyssä. Tein reissun junalla ja ihan itsekseni kun teki mieli jotain piristystä pimeään marraskuuhun. Sattui vielä niin hyvin, että molemmat omat rodut arvosteltiin samana päivänä. Katsoin ensin porokoirakehän, koiria oli mukana n. 10 joten se meni äkkiä ohi. Sitten suuntasin käppänäkehiin. Seurasin musta-hopeiden urosten arvostelut ja osan nartuista. Oli kivaa vaan katsella ilman hermopaineita oman koiran mukana olosta. Toisaalta pikkuisen kaihersi mieltä että olis mukava olla mukana...ehkä saatan vielä joskus pyöräyttää Rellan veteraanikehässä..

Tässä muutama m-h, alimmainen koira on Riian siskopuolen poika.



















Ei näyttelyä ilman shoppailuja, eikä nytkään :) Itselleni ostin trimmaussakset ja kännykkäkorun käppänäkuvalla ja koirille tietysti herkkuja. Lisäksi toin Rellalle sammakkolelun...


















..ja Rialle ja Rellalle löysin sademanttelit. Tällaisia olin etsinytkin ja nyt ne lähtivät mukaan kun maksoivat vaan 10€/kpl. Riia tosin ei näytä kovinkaan ilahtuneelta uudesta pukineesta =)

Pyhäinpäivän viikonloppu

Kaksoispyhät ei ole oikein minun mieleen, päivät tuntuvat aika pitkäveteisiltä. Tätä viikonloppua tosin odotin, koska tiedossa oli Popedan keikka Himoksessa jonne meidän piti Pekan kanssa mennä. Mutta suunnitelma meni pieleen, kun isäntä tuli torstaina ontuen kotiin. Oli satuttanut jalkansa työmaalla ja nilkka oli mustelmilla ja turvoksissa. Perjantaina käytiin lääkärissä ja röntgenissä ja jalkaterästä löytyi pieni murtuma. Siitä hyvästä sitten saikkua, jalka siteeseen ja kepit kainaloon. Ja hyvästi Popedan keikka. No, eiköhän ne tule uudestaan tänne päin keikalle, jospa sitten meno onnistuis.
Onneksi sentään Pekka pystyy ajamaan autoa ja tänään käytiin Saakoskella mökkiä lämmittämässä. Ilma on ollut aika vetistä, välillä vettä, räntää tai lumikuuroja. Ei taida osata päättää pitääkö vielä syksyä vai kääntyykö talven puolelle. Päivällä paistoi onneksi aurinkokin, kävin koirien kanssa metsälenkillä.

Luminen silta Saajoen yli.



















Metsässä oli lunta niin että se tarttui partaankin.



















Marraskuun aurinko ei jaksa kovin korkealle nousta. Kiva silti että edes näyttäytyy :)

Kiertävä kirjatehtävä

...jossa kerrotaan itsestä jotakin omasta kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimillä.

1. Oletko mies vai nainen?
Jousimies

2. Kuvaile itseäsi?
Vihdoinkin yli 40

3. Kuinka voit?
Kissanpäiviä ja kissamaisuuksia

4.Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi?
Eläinten jälkiä

5. Mihin haluaisit matkustaa?
Jali ja suklaatehdas

6. Kuvaile parasta ystävääsi?
Koirani

7. Mikä on lempivärisi?
Kodin kukat

8. Millainen sää nyt on?
Kissa tietää..

9. Mikä on paras vuorokauden aika?
Unikirja

10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Koiran koulutus ja hoito

11. Päivän mietelause.
Älä hukkaa hauku

12. Millainen on parisuhteesi?
Onnen kiteitä

13. Mitä elämä sinulle merkitsee?
Mitä sydän tuntee

14. Minkä neuvon tahtoisit antaa?
Ymmärrä koiraasi

15. Miten tahtoisit kuolla?
Lokki Joonatan

16. Mottosi?
Veljemme susi

Minulle tämä oli vähän hankala koska omistan aika vähän kirjoja, ja suurin osa niistä on koirakirjoja...mutta muuten tykkäsin, hauska juttu! Tämä haasteena eteenpäin teille kaikille joilta löytyy kirjoja hyllystä!

Onnea Helmi!

"Kissa ei hypi sinua vasten tai nuole kasvojasi
tai juoksentele villisti ympärilläsi meteliä pitäen.
Se tulee sinua vastaan ovelle,
nojaa hyvin pehmeästi jalkojasi vasten ja säteilee lämpöä."

Helmi tänään 13 vuotta♥

Pakkasyön jälkeen

Käytiin viikonloppuna pitkästä aikaa mökillä. Pekka vaihtoi talvirenkaat autoon ja minä kävin sillä aikaa koirien kanssa metsässä.



















Edellisyön pakkanen oli koristellut maisemaa.













































Riia tähystää kannon päällä.

Sunnuntain tunnelmia

10.10.10 Yksi päivä. Päivä muiden joukossa, vähän erikoisella päivämäärällä. Tänään ei ole tapahtunut mitään erityisen merkittävää, en ole mennyt naimisiin tms. Ajattelin kuitenkin että olisi kiva tallettaa tänne joitain muistoja tästä päivästä joita sitten on mukava myöhemmin lueskella. Muistot laitoin valokuvan muotoon.
Riia ja Rella ovat päikkäreillä, samoin Helmi. Ruska katselee ulkona penkin alta syksyn värittämää takapihaa ja joenrantaa. On ollut tuulinen päivä ja tuuli on riipinyt lehtiä puista. Takapihan kukkapenkissä malva vielä sinnittelee ja jaksaa kukkia.



















Koirien kanssa päiväkävelyllä käytiin kirkon pihalla ja katseltiin hetken pareja jotka menivät kirkkoon kymppihäihin. Vaahtera oli pudottanut melkein kaikki lehtensä isoksi kasaksi juurelleen. Helmi paistatteli päivää takapihalla. Aurinko painuu jo piiloon ja tästä eteenpäin aina vain aikaisemmin. Upponallen kuukausirunon myötä jatketaan lokakuuta eteenpäin.

Tulipa tehtyä maailmanennätys

Osallistuin tänään Suomen Reumaliiton Me-kävelytapahtumaan Jyväskylässä. Tavoite oli saada ympäri Suomen järjestettyihin kävelytapahtumiin mahdollisimman paljon sauvakävelijöitä kävelemään 3km:n matka, jotta entinen Ruotsin hallussa ollut maailmanennätys saataisiin lyötyä. Ja sehän meni kirkkaasti rikki, joten nyt sitä saa nimensä Guinessin ennätystenkirjaan :) Linkki Reumaliiton sivulle jossa ennätyksestä kerrotaan. Muistoksi saatiin tämä numerolappu.

Riia leikkaukseen

Reilu viikko sitten huomasin että Riian vatsaan oli ilmestynyt patti. Se oli tissien välissä ylävatsalla. Arvasin heti että se oli taas uusi nisäkasvain =( Soitin eläinlääkärille ja sovittiin että käyn näyttämässä sitä ja samalla ell tarkastaa Riian kunnon. Viime viikolla sitten käytiin ja sovittiin että patti leikataan pois, koska Riia on vielä hyväkuntoinen veteraani. Leikkaus on keskiviikkona. Uskon, että Riia selviää leikkauksesta ihan hyvin, mutta harmittaa vaan kun taas pitää sen vatsaa avata, kun edellisen kerran nisäkasvaimia leikattiin toissa vuonna ja viime vuonna oli sterilisaatio. Mutta en uskalla ottaa sitä riskiä, että kasvain pahenee ja leviää sisäelimiin. Tänään kävin ostamassa pari vauvan bodya, Riia saa pitää niitä haavan suojana. Toipilaan kuulumisia tähän samaan postaukseen sitten operaation jälkeen.

7.10. Nyt toista vuorokautta leikkauksen jälkeen Riian vointi on oikein hyvä. Se ei vaikuta yhtään kipeältä, toki olen antanut sille kipulääkettä. Jo eilen illalla kun käytiin ulkona, niin se esitti pomppaloikka -hyppyjään. Voi vaan ihmetellä eläinten toipumiskykyä! Kasvaimia poistettiin sitten kaksi, toinen pienempi löytyi isomman vierestä. Nyt vaan pitää hartaasti toivoa, ettei niitä enää tule. Koiran vanhetessa on leikkauskin aina isompi riski.

Tällainen arpi koristaa nyt vatsaa:

Syntisen hieno musikaali

Viime viikolla koitti ilta jota olin jo kovasti odottanut. Lähdin siskon kanssa Tampereelle jossa seuraamme liittyi siskontyttö. Kävimme ensin illallisella Huviretkessä, jonka ruokaa ja palvelua voi tosiaan suositella. Otin kasvisgratiinia kanttarellikastikkeella ja jälkkäriksi Southern Comfort -liköörillä marinoitua mansikkasalaattia, herranjestas kun olikin hyvää!
Sitten kiiruhdettiin Tampereen Työväen Teatteriin katsomaan Chicago -musikaalia. Musikaalit on ehdottomasti mun suosikkeja ja nautin täysillä tästäkin esityksestä. Musikaalilla on kaksoismiehitys ja kiva että nähtiin juuri tämä missä oli mukana mm. Satu Silvo, Sami Hintsanen ym. Paljon laulua ja upeita tanssiesityksiä, me likes! Taidan hankkia tuon leffan dvd:nä, kun ei ole tullut sitä nähtyä.

Vinttikoirien vierailu

Eilen lauantaina saatiin lenkkiseuraa vähän isomman puoleisista kavereista. Ennen Jämsässä asunut kaverini Tarja tuli katsastamaan entisiä työ- ja asuinpaikkansa maastoja ja mukana oli tietysti kolme koiraansa; borzoit Ferro, Rusla ja Humma. Mukaan lenkille tuli myös JaanaM, joka on Ferron ja myös Rellan kasvattaja. Lenkille mukaan otin vaan Riian ja Rellan, koska Ruska pelkää ihan hirmuisesti näitä isoja mutta kilttejä uroksia.

Pitkin peltoja..















..ja teitä. Minä, Riia ja 10-vuotias Ferro.















JaanaM pitelee isoja koiria, edessä nuorin Humma.















Rusla - käyttövalio sekä vinttikoirien maasto- että ratakilpailuista. Tarja on aktiivinen harrastaja koiriensa kanssa ja tulosta on vuosien mittaan tullut.
















Oli kiva nähdä pitkästä aikaa, tapaamisiin viimeistään ensi vuonna!

Syksyn satoa

Olin eilen yhden tuttavan kanssa metsälenkillä - joo, uskalsin mennä ihan metsään kun halusin nyt löytää sieniä. Mukaan otin Riian ja Rellan kun tuttavalla on nuori narttukoira eikä Ruska oikein hyvällä sellaisia katso. Koira on pyreneittenpaimenkoira Sagesse. En muista että ihan hiljan oisin nähnyt yhtä kovaa menijää, ei meidän tytöt pysyneet alkuunkaan perässä sen juoksuvauhdissa! Kuvia oli tosi vaikea ottaa, mutta tähän nyt juuri sopivat kaikki kolme.















Ei ollutkaan ihan turha metsäretki, kun löytyi näitä :) Illalla ne pääsivät pannulle ja sitten mun leivän päälle. Että oli hyvää!















Lenkin jälkeen käytiin vielä tuttavan mökillä ja sieltä sain mukaani omenoita. Nyt ne odottaa jatkokäsittelyä. Ehkä vähän sosetta, viipaleiksi ja kai sen piirakankin voisi leipoa..ja tietysti syödä ihan sellaisenaan. Ei oo kotimaisen ompun voittanutta!

Pupu ja pupsi

Kävin tänään Ruskan kasvattiäidin Helin luona. Sinne on kotiutunut uusi koiranpentu ja se piti päästä näkemään ennenkuin kasvaa liian isoksi...tosi isoksi! Eikä se tosiaan ole porokoiran pentu, vaan tämä on nyt talon isännän oma koira ja itse valitsema rotu. Tällainen karhunpentu sieltä tuli vastaan...















Hän on Orvokki, newfounlandinkoira. Otin syliin nyt kun vielä mahtuu :)



















Pieni riiviö. Puree kuulemma ihan kaikkea ja kyllä sillä olikin terävät hampaat. Mutta muuten aivan ihana pennunpunkero!















Orvokki ei ollut ainoa uusi tulokas eläinperheessä, vaan Väiski-kani oli saanut uuden kaverin. Tässä Vesa!















Kiltti ja lutunen pikkukani♥

Intiaanikesää

Ei se syksy onneksi ihan vielä tullutkaan. Ilma lämpeni ja nyt on jo reilun viikon ajan ollut melkein parikymmentä astetta ja aurinkoista, ihanaa! Varmaan ne vesisateekin vielä tulee, mutta kyllä näistä päivistä on nauttinut.



















































Syksyn huonoja puolia ovat hirvikärpäset. Ne penteleet estävät tehokkaasti mm. sienien etsimisen ja muun metsässä kuljeskelun. Varsinkin Saakoskella en pysty menemään metsään, se on hirvialuetta joten kärpäsissä löytyy. Ällöttäviä otuksia :(

Joitakin kesäkukkia olen jo heittänyt pois, mutta ahkeraliisat ja samettikukat kukkivat vielä niin ahkerasti, että saavat olla toistaiseksi. Siitäkin huolimatta että kaikenlaisia syysihanuuksia on tullut kukkakauppoihin, olen vastustanut kiusausta ostaa vielä mitään. Tai no ainakin melkein. Yhden krysanteemin ostin kahdella eurolla eikä se ole vielä aukaissut yhtään kukkaa, varmaan siksi niin halpa!
Kävin tänään kirpparilla ja sieltä oli pakko ottaa mukaan yksi orkidea-parka. Se oli niin kaltoin kohdellun näköinen, että melkein itkua väänsin kun toin sen kotiin. Vaihdoin siihen uuden orkideamullan ja nyt se kylpee lannoitevedessä. Saa nähdä onnistunko elvyttämään sen vielä uuteen kasvuun. Ongelma on vaan se, mihin sen laitan...ikkunalaudalla on nimittäin vähän ahdasta..

Elokuun kooste

Tässä kuussa olen ollut tosi laiska bloggaamaan. Mitään erityistä ei ole tapahtunut tai sitten kirjoittelu on vaan jäänyt. Paljon ollaan oltu maalla ja siellä on käynyt vieraitakin. Sukulaisille pidettiin grillailu-iltapäivä niin kuin viimekin kesänä. Tuli syötyä, juotua ja seurusteltua. Sitten pari kaveria kävi ihan eka kertaa. Ilma on ollut lämmin, kunnes reilu viikko sitten kesä hävisi jonnekin ja nyt onkin ollut vaan n. 10 asteen päivälämpötiloja. Tuli yhtäkkiä kauhee kiire kaivaa pitkähihaista puseroa ja farkkua ja takkia päälle! Trimmasin Riian ja Rellan viikko sitten ja niillekin on pitänyt pukea t-paitaa päälle ettei tarvi palella nakuna. Toivottavasti ilma vielä lämpenee, muuten tulee liian pitkä syksy. Syyskuinen intiaanikesä olis tosi ihanaa!
Pekka aloitti tekemään keittiöremonttia Saakoskella, kaapistot ja tasot uusiksi. Tuskin maltan odottaa että valmistuu ja saa sinne vähän lisää tilaa.
Tämän kuun alussa olin myös hautajaisissa, kun äidin vanhin sisko kuoli. Hän oli jo 91-vuotias ja sairasti reumaa vuosikymmeniä. Hän oli kuitenkin sitkeä ja aikaansaava nainen, toivon että olen perinyt vähän sitä samaa elämän asennetta, että turhista ei ruikuteta.
Tämän syksyn marjasaalis on jäänyt aika laihaksi. Vadelmia tuli ihan murto-osa viime vuotisesta, kun marjat kuivuivat oksiin. Mustikoita en ole saanut mistään. Punaisia viinimarjoja sain sangollisen ja mustia muutaman litran. Pekka kävi pohjoisessa ja poimi sieltä muutaman litran hilloja. Pitää nyt nuukailla talven mittaan jotta riittäisi mahdollisimman pitkään. Onhan sitten kuivattua marjajauhetta saatavana, sekin on terveellistä. Ja kaupan pakasteesta saanee marjoja myös, jos raskii ostaa..
Sienimetsässä en ole oikein käynyt, mitä nyt vähän silmäillyt pusikkoon kun olen koirien kanssa kulkenut. Jos uskaltaisi käydä jossain, kanttarellit maistuis kyllä. Olis kyllä kivempi jos löytyis sellainen metsä missä ei ole hirvikärpäsiä!
Mitäs muuta...ai niin, viime viikolla söin pitsaa ja syönnin jälkeen huomasin että ala-takahampaasta oli lähtenyt pala pois. Ei se pitsa niin kovaa ollut, mutta niin vain paikatusta hampaasta pala lähti. Sain siihen sitten väliaikaisesti kittiä ja lokakuulle ajan hammaslääkärille oikeeseen korjaukseen.

Saakoskelle istutetut auringonkukat kasvoivat ja kukkivat. Tässä aurinkoa teillekin :)

Sillä siili

Tänä kesänä olen taas ruokkinut takapihalla kulkevia siilejä. Kovin runsaslukuisesti eivät siilet ole olleet liikkeellä, kun joskus männä vuosina niitä on ollut kupilla parhaimmillaan kuusikin, niin nyt tarjoilusta ovat nauttineet pääasiassa nämä kaksi kaverusta, joita nimitän kaksosiksi :) Minulla ei ole aavistustakaan kumpaako sukupuolta ne ovat, aika samankokoisia ja -näköisiä kuitenkin. Ne ovat vielä yleensä samaan aikaan liikkeellä, jo hyvissä ajoin illalla nokka pystyssä haistelemassa ja kuulostelemassa missä tarjoilu viipyy. Välillä niiden pitää puhista ja pöhistä toisilleen ja olla otsapiikit pystyssä, mutta kun malttavat keskittyä syömiseen, niin sopu samalta kupilta löytyy kyllä.















Olen pitänyt tarjolla myös vettä ja sitä ne ovat juoneet mieluusti hellesäiden aikaan. Muuten ruokavalio koostuu pääasiassa Helmiltä jääneistä ruuantähteistä, liotetusta kissan kuivamuonasta (välillä koirienkin) ja juustosta.