Enää en voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin jo muutaman kesäkukan. Eilen käytiin Saakoskella puutarha Suokukassa ja ostin sieltä kukat etupihan puolelle, uuteen kukkapylvääseen.
Ylimpänä on tuoksupielikki, sitten pikkupetunia lobelian seurassa ja alimmalla tasolla on lobeliaa ja samettikukka. Samettikukkia sain taas Seijalta, ne ovat siemenistä asti kasvatettuja ja kestävät ja kukkivat ahkerasti koko kesän. Ikkunalla kasvaa samettikukkia ja keskellä on pinkki kerrattu ahkeraliisa.
Nuo keväällä aiemmin ostamani orvokit ovat jo venähtäneet pituutta aika lailla, ne varmaan jossain vaiheessa siirtyvät takapihan puolelle jatkamaan.
Takapihalle hankin vielä jotain kukkaa pariin ruukkuun. Tänään Jämsässä oli vapaa-ajan messut ja ostin sieltä kukkakauppiaalta uuden kasvin, intiaanimintun. Se sopii kesäkukkien seuraan koristekasviksi ja lehtiä voi käyttää teejuomaan. Tuoksu siinä on hyvinkin vahva. Laitan taas kuvaa kun saan kaikki ruukut valmiiksi.
Saakosken pihaan vien tuttavalta saamiani perennoja: tarha-alpia ja tuoksukurjenpolvea. Siellä niillä on enemmän tonttia kasvaa kuin minulla. Saakoskelle istutin myös auringonkukkia, äiti oli kasvattanut alut siemenistä. Jännää seurata alkavatko kasvamaan ja tuleeko kukkia!
Tuolla puutarhoilla menee kyllä pää ihan sekaisin, siellä on niin paljon ja niin ihania kukkia..! Tahtois niin monta erilaista, mutta onneksi ei ole tilaa kun ei ole varaakaan paljoa kukkiin sijoittaa. Mutta kyllähän näistä vähemmistä määristäkin saa sitä kukkavoimaa :)
Käytin Rellan lauantaina silmätarkissa. Sillähän todettiin kaksi vuotta sitten oikeassa silmässä lievä, alkava kaihi. No nyt tämä muutos oli kuulemma tihentynyt jonkin verran, mutta ei laajentunut. Ja myös vasemmassa silmässä todettiin lievää kaihimuutosta :( Mutta lääkäri sanoi, että ei Rellasta tule koskaan sokeaa, ja tämä oli hyvä uutinen. Nämä muutokset siis tuskin haittaavat Rellan elämää. Jos se elää vanhaksi koiraksi, niin voin ehkä vielä kerran käyttää sen tarkastuksessa, muutoin asia saa olla.
Riian sairasloma loppui tänään kun 10 vrk:n toipilasaika on ohi. Haava on tosi siisti ja koira on hyvävointinen. Toivottavasti se saa nyt jatkaa eloaan terveenä tyttönä, ilman narttujen vaivoja!
Oltiin pari yötä Saakoskella, kelit suosivat ulkoelämää, tänään oli melkein 20 astetta lämmintä. Istutin sinne kuunliljoja ja laitoin krassin siemeniä pariin purkkiin. Pekka teki mulle tuohon omalle etupihalle uuden kukkatelineen koivunpölkyistä, laitan kuvia kun saan siihen kukkaistutukset laitettua. Joskohan kohta uskaltaisi ostaa kesäkukkia, ettei tarvis siirrellä niitä öiksi sisälle. Pitää katsoa vaikka ensi viikolla miksi tuo sää muuttuu.
Riia paranee hyvää vauhtia. Haava on pysynyt siistinä ja Riia antaa sen olla suht rauhassa, vaikka housut ei meinaa pysyä jalassa. Varsinkin yön jälkeen housut yleensä löytyvät eri huoneesta kuin koira.. Ulkoilu sujuu mukavasti, tosin pitkiä lenkkejä ei vielä tehdä. Onneksi yhden koiratuttavan tytär on käyttänyt Rellaa ja Ruskaa reippailla ja pisemmillä lenkeillä, niin niiden energiat eivät ole vallan päässeet patoutumaan!
Kipulääkettä annan vielä huomenaamulla ja antibioottia on jäljellä neljälle päivälle. Että eiköhän se tästä. Mutta onkohan se mahdollista että hormonitoiminnan muutoksen aiheuttama ruokahalun lisääntyminen alkaa nyt jo? Sillä Riia napsii ulkona tielle kuivuneita kastematoja erittäin ahnaasti =DMasu ja haava.
Riia oli sitten eilen märkäkohtuleikkauksessa. Maanantaisen lääkärinkäynnin jälkeen sen vointi huononi, en saanut syötettyä sille lääkettä, se oksenteli, ei syönyt ja vatsa alkoi turpoamaan. Torstai-iltana olin jo varma että sille käy tosi huonosti. Perjantaina nousin aamulla viiden jälkeen katsomaan Riian vointia ja huomasin, että se on alkanut vuotamaan rajusti. Oli kamalaa odottaa kahdeksaan että voin soittaa eläinlääkärille. Pahaksi onneksi hän itse oli tullut kipeäksi ja sanoi ettei pysty leikkaamaan. Pyysin saada mennä kuitenkin näyttämään Riiaa ja sen vointia. Lääkäri sanoi että leikkaus kyllä pelastaa sen, mutta sitten pitää päästä Jyväskylään tai kauemmaksi. Aloin soittamaan klinikoille ja viimein pääsin Otso -klinikalle Jkylään, vaikka sielläkin oli aivan täyttä niin onneksi suostuivat ottamaan kun hätätapaus oli kyseessä. Ja todella onneksi, Pekka oli kotona vaikka hänen aikomus oli lähteä ajamaan kotiseudulleen perhesyiden takia. No se lähtö sitten siirtyi iltapäivään kun - tähän väliin tulevat maailman kaikki kiitos- ja ylistyssanat - Pekka-kulta käytti meidät ensin Jkylässä.
Otsossa lääkäri tutki Riian ja sanoi, ettei tarvitse ultrata, tämä on ihan selvä märkäkohtu. Riia nukutettiin ja haimme sen n. puolentoista tunnin kuluttua. Leikkaus oli mennyt hyvin, lääkäri sanoi, että sillä oli ollut aika iso kohtu. Hoitaja tuli näyttämään meille poistetut värkit, ja voi kamala mitä pienellä koiralla oli ollut vatsassaan! Otin kännykällä kuvan niistä muistoksi ja laitan tähän vain linkin kuvasta, jotta herkempiä ei ala heikottamaan =)
Eilinen ilta meni sitten Riian heräillessä ja ihmetellessä mitä oli tapahtunut. Se sai klinikalta päähänsä muovitötterön, jota se inhosi välittömästi. Pyysin Seijaa katsomaan kirpparilta vauvojen pöksyjä jotka suojaisivat haavaa ja olisivat Riialle mukavammat pitää. Saimme kahdet pinkit puolipotkuhousut joista leikkasin sukkaosan pois ja tein häntäreiän. Välillä kun olen tässä valvomassa Riiaa, niin haavaa tuuletellaan ilman housuja. Riia sai kipulääkkeen, Rimadyliä, kotiin ja antibiootit meillä olikin jo ennestään. Ruoka alkoi maistumaan jo illalla ja kyllä Riia näyttääkin laihalta kun viime päivät on vaan oksennellut. Saa se nyt vähän lihoa, vaikka lääkärin ohjeissa varoitettiin lihomisvaarasta steriloinnin jälkeen.
Yö sujui rauhassa nukkuessa ja tänään päivälläkin Riia on etupäässä lepäillyt. Haava näyttää siistiltä, siihen tulikin itsestäänsulavat tikit joita ei tarvi poistaa. Toivottavasti jatkossakin toipuminen sujuu, ainakin n. 10 vrk pitää ottaa elämä rauhallisemmin. Kunhan nyt päästään vielä viikon verran eteenpäin ja Riian vointi paranee, niin sitten vasta huokaan helpotuksesta. Mutta nyt ainakin ovat juoksut ja niiden vaivat ohi.
Riian mielestä sairastaminen on tosi TYLSÄÄ!
Näin hienot niistä tuli!
Pöytään pitää vielä ostaa vahakangasliina ja ylimääräiset roinat oven takaa on siivottava pois, mutta muutenhan tästä puuttuvat vain kesäkukat :)
Viime viikon tiistaina käytin koirat rokotuksilla. Samalla puhuin lääkärille Riian juoksusta, joka oli kestänyt jo liki neljä viikkoa. Kysyin että josko hän vielä suostuisi tekemään Riialle sterilointileikkauksen, niin nyt voisi olla sopiva aika siihen. Vuosi sittenhän se siirtyi, koska Riialta leikattiin silloin nisäkasvaimet. Nyt leikkaus sovittiin tehtäväksi 4.6. Lääkäri sanoi, että jos Riia vaan jatkaa juoksuaan, niin pitää hakea sille antibioottikuuri. No vuoto loppui, mutta koira ei ollut oikein oma itsensä. Viikonlopun aikana se oksensi pari kertaa ja jätti välillä syömättä. Toisaalta lenkillä se meni normaalisti. Tutkin Riia itse, painelin ja vääntelin ja kääntelin, mutta se ei aristanut mitään paikkaa. Tänään maanantaina kävimme äitillä ja siellä se vaan makoili ja alkoi tärisemään. Kun sitten lähdimme kotiin, niin soitin matkalla eläinlääkärille ja kerroin tilanteesta. Onneksi lääkäri oli paikalla ja pääsimme näytille. Ja vaiva selvisi: anaalirauhaset täynnä. Möhnät tyhjennettiin ja Riia sai kipulääkettä ja antibioottikuurin. Itse en osannut ollenkaan epäillä anaaleja, koska tyypillisiä oireita ei ollut ja koskaan aiemmin ne ei ole Riiaa vaivanneet. Toivottavasti se nyt paranee!
