Helmin synttärit

Jo 12- vuotta. Onkohan se jo vanha kissa. Vuosia ei juuri muuten huomaa paitsi että se on alkanut arvostaa aina vain enempi lämpöä ja pitkiä päikkäreitä. Ja maukasta ruokaa, kuten kinkkusiivuja. Niitä toki piti saada päivän kunniaksi.














Syönnin päälle tehdään pesut..



























...ja asetutaan päivälevolle.
Onnea Helmi -kulta ja pitkää ikää!

Suppilovahveron syvin olemus

Siellä se piileksii. Eksyttävästi ruskeiden lehtien seassa. Sammaleen kätköissä. Puunjuurien alla. Silmät etsii...eihän täällä ole mitään..höh..mutta hei, tuossahan on pari pientä...ja tuossa lisää..ja tuolla vielä..siis tässähän on niitä vaikka kuinka paljon!














Kun löydät yhden suppiksen, niin voit olla varma että löydät toisenkin, ja sen sadannenkin :) Ja aina ne on yhtä hyviä, luonnon D-vitamiinia, ihan vain pannulla voin ja suolan kanssa paistettuna. Nam.

Hyvästi Gil Grissom!

Olen koukussa CSI -sarjoihin. Tänään kaikki muuttui kun päätutkija Gil Grissom (William Petersen) jäi "eläkkeelle". Tylsää! Paitsi että mies sopi rooliin kuin nenä päähän, niin oli myös komea katsella. Toivottavasti Horatio ei sentään ota lopareita CSI Miamin versiossa!

Ehkä tämän fanituksen vuoksi olin erityisen innoissani, kun Ruska sai kutsun osallistua Skandinaavisten ja venäläisten/siperialaisten koirarotujen tutkimukseen, jota tehdään Ruotsissa Kungliga Tekniska Högskolanissa.
Saamassani sähköpostissa luki näin:
Tutkimuksen tavoite on selvittää seuraavat asiat:
• Kuinka paljon skandinaaviset ja venäläiset/siperialaiset koirarodut
muistuttavat toisiaan?
• Onko kyseisiin rotuihin sekoittunut sutta rotujen eriytymisen jälkeen
tai onko Skandinavian alueella tapahtunut erillinen suden kesyyntyminen?
• Kuinka perintöaines muuttuu ajan kuluessa siirtyessään sukupolvelta
toiselle?

Jotta näihin kysymyksiin löydetään vastaus, tarvitsemme
poskisolunäytteitä skandinaavista ja venäläistä/siperialaista alkuperää
olevista rotukoirista ja niinpä tarvitsemme teidän ja koiranne (*) apua!
Tutkimuksen kannalta on erittäin tärkeää saada koirastanne näyte.
*MIKÄLIE FRIIDU

Jos haluatte osallistua tutkimukseen, ruotsalaiset tutkijat lähettävät
teille poskisolunäytteenottovälineet ja suomenkieliset
näytteenotto-ohjeet. Näyte otetaan koiran poskesta ja voitte tehdä sen
itse, eläinlääkäriä ei tarvita ja näytteenotto ei ole koiralle kivulias.

Jos haluatte edistää skandinaavisten ja siperialaisten koirarotujen
alkuperää selvittävää tutkimustyötä, lähettäkää suostumuksenne ja
kotisoitteenne sähköpostitse alla olevaan osoitteeseen. Voitte myös
soittaa ja ilmoittaa siten kotiosoitteenne. Näytteenottovälineet
toimitetaan teille Ruotsista ja näyte lähetetään tavallisessa postissa
Ruotsiin.

Totta kai annoin suostumuksen ja näytteenottovälineet tulivat viime viikolla. Vähän jännitti menikö näytteenotto ihan oikein, mutta tänään näyte lähti Ruotsiin, joten eiköhän perästä kuulu jos kaikki on ok. Tai ehkä pääsen ottamaan uusiksi koko homman ;) Ruska ei pistänyt ollenkaan solunäytteen ottoa vastaan, vaikka se on muuten tosi epäluuloinen kaikkia toimenpiteitä kohtaan. Taisi aavistaa, että tämä olikin jotain erityisen tärkeää.

Teetä ja nenäliinoja

Siinä puitteet tälle päivälle viikonloppuna iskeneen flunssan takia. Että pitikin joku virus jostain napata! Ja taas, niin kuin yleensä en ollut yhtään varustautunut vasta-iskuun. Kotona ei ole auringonhattua, ei carmolista, ei valkosipulia - ei niin mitään mitä olisi voinut ottaa ensi-avuksi. Koskahan sitä oppii varautumaan :/
Niin sitten olen juonut kuumaa teetä hunajalla, niistänyt ja sitten taas niistänyt. Ja laittanut villasukat jalkaan. Onneksi ei sentään ole kuumetta, ei siltä ainakaan ole tuntunut. Aamupäivällä satoi vielä lumiräntää, ei yhtään piristänyt oloa! Kai se on viisainta käyttää koirat iltapissillä ja painua peiton alle lukemaan. Ja toivoa ettei huomen aamulla ole yhtä tukkoinen olo kuin tänään..

Kissavierailulla

Kävin eilen kyläilemässä erään entisen työkaverini luona ja vähän kuvailemassa kissapoikia Savua ja Severiä. Kuvia tuli otettua kymmeniä, mutta kuten arvata saattaa, niin vain pieni osa onnistui. Monesti juuri kun kamera oli tarkentanut, niin kissa oli jo menossa muualle tai kääntänyt päänsä... No, pojat ovat meneväistä sorttia niin kuin nuorten miesten pitääkin :)

Savu tarkkailee













Kukkuu!














Severi punkassa..












...ja naulakossa :)

Väriä elämään

Nyt kun ulkona kirkkaat värit vähitellen häipyvät, niin teki mieli hankkia sisälle jotain piristystä. Minulla on olohuoneessa pääväreinä ruskea ja vihreä, joten tuumasin että näihin voisi oranssi tuoda sopivasti potkua. Sohvatyynyt ovat sopiva kohde värittää sisustusta. Kävin eilen kangaskaupassa ja löysinkin pari sopivaa palaa. Nyt vain pitää nöyrästi jälleen kääntyä isonsiskon eli Seijan puoleen ompeluasiassa kun onnistun kuitenkin itse pilaamaan kankaat jos yritän saada niistä tyynynpäällisiä aikaiseksi.
Värkkäsin eilen huvikseni metallilangasta ja helmiketjusta tuon sydämen, ehkä se menee tänne omaan seinään. Lisää samantapaisia koristejuttuja muhii päässä, pitää hankkia vaan joitain tarpeita tekemiseen. Kuvassa on myös Anne-serkulta saamani tuoksukynttilä vanilja-valkosuklaa, mmm.. jos tänään ottaisi tuoksumaistiaiset :)

Aurinkoisia syyspäiviä

Viime päivinä syksy on näyttänyt parhaimpia puoliaan. Päivät ovat olleet aurinkoisia ja yön pikkupakkaset purevat vielä aamuisinkin mukavasti poskipäihin. Loppuviikosta oltiin Saakoskella vielä yötä, tein vähän pihahommia ja ulkoilin koirien kanssa.








































Puolukat maistuivat vielä kirpeän hyviltä.













Ruskan värit.

Lisää eläimiä

Kun kukaan ei tietenkään usko, että olen syöttänyt muka jotain kameleita sun muita, niin tässä nyt todistetta ;) Hassun näköinen kaveri, sen leuat meni eri suuntiin kun odotti innoissaan palaa suuhunsa =D














Tässä vuorossa kirahvit. Huomatkaa sen pitkä musta kieli!














Aasikin tahtoi osansa. Se eleli yhteislaumassa pienten vuohien kanssa ja niitäkin sai ruokkia ja aitaukseen sai mennä rapsuttelemaan. Tämä aasi (siis oikeanpuoleinen) olisi halunut että vain ja ainoastaan sitä piti ruokkia ja kyöräsi rumastikin vuohia pois. Se tuli aidan viereen korvat luimussa ja suu auki, ihan heti-mulle-kaikki-tänne-nyt -tyyppi :0















Tämän postauksen kuvien copyright Minna Salonen.

Hyvää Eläinten viikkoa!

Juuri alkaneen eläinten viikon kunniaksi lisää kuvia Budapestin eläintarhasta:

Norsuja oli kaksi. Tässä toinen pöllyttää hiekkaa selkäänsä. En tiedä tahtoiko vilvoittaa itseään, vai mikä toiminnan tarkoitus oli.














Virtahevot olivat kuin kaksi suurta kivenmöhkälettä! Tämä pariskunta likosi altaassa kylki kyljessä.














Toinen jääkarhuista. Komea eläin.


















Hopeaselkä gorilla, luultavasti laumansa johtaja. Ainakin toinen gorilla väistyi, kun tämä tuli paikalle.

Sen ilmeissä ja eleissä oli jotain niin kovin tuttua..

Kamelit oli oikeistaan aika suloisia. En ihan äkkiä unohda tunnetta kun kamelin paksut karvaiset huulet poimivat nätisti ruokapapanat kädeltä =)














Kirahvilla oli suuret kauniit silmät pitkine ripsineen ja lempeä katse. Näitä syötin myös ja nätisti osasivat ottaa kädestä.


















Leijonakuningas oli unten mailla.














Preeriakoirat lounaalla.














Ruoka-aikoina ollaan oltu ainakin paikalla :D
Eikö ole iiihania pullukoita?!

Matkakuulumisia

Reissu on nyt tehty ja kroppa alkaa vähitellen tointua. Erilainen päivärytmi ja erilaiset syömiset vaikuttavat minulla oloa huonontavasti, ei sitä matkalla tunne, mutta näin jälkeen päin kyllä. Henkinen virkistyminen on sitten sitäkin parempaa, kaikki näkymät ja elämykset ovat vielä vahvasti mielessä. Matka sujui pääasiassa oikein hyvin. Budapestistä jäi todella positiivinen kuva, vaikka se on suurkaupunki, niin ilmapiiri oli jotenkin ystävällinen. Ne ihmiset joiden kanssa oli tekemisissä, olivat ystävällisiä ja avuliaita. Oli niin ihanaa, kun miehet kohteliaasti avustivat meitä naisia, mm. auttamalla portaita alas ja ulos taksista kädestä pitäen :)
Kävimme jokiristeilyllä Tonavalla, Budapestin kauppahallissa ja eläintarhassa. Eläintarha olikin varsinainen yllätys! Lajeja oli vaikka kuinka paljon, esim. gorilla, oranki, muita apinoita, norsu, kirahvi, kameleita, sarvikuono, virtahepo ym.ym. Eläimillä oli onneksi suhteellisen hyvät oltavat, tilavat ja asianmukaiset tarhat. Vain tiikereiden ja leijonien tarhat olisivat saaneet olla isommat. Joitain eläimiä sai myös ruokkia! Automaatista sai ostaa papanoita ja nyt voin sanoa että olen syöttänyt kädestä kameleita ja kirahveja. Aikamoinen elämys! Harvemmin pääsee ihan eläinten "sekaan", mutta tämä oli mahdollista kissamakien tarhassa. Eläimiin ei saanut koskea, eivätkä ne itsekään lähestyneet ihmistä kuin parin metrin päähän. Tämä kuvassa oleva uros tarkkaili meitä koko ajan. Kiehtova eläin ja tosi kaunis. Kuvia eläimistä voin laittaa myöhemmin lisää, kun kuvaajia oli neljä ja kaikkien kuvat kootaan yhteen niin saa poimittua parhaimmat.


















Budapestin hintataso oli paljon halvempi kuin Suomen. Etenkin ruuat ja juomat olivat ainakin puolet Suomen hinnoista. Kaupoissa emme juurikaan käyneet, mutta kyllä käyttötavarakin oli edullisempaa. Olimme Budapestissä kaksi yötä ja sitten lähdimme vuokra-autolla Bratislavaan. Tästä kaupungista on vaikea sanoa oikein mitään, kun tulimme niin oli jo ilta ja pimeä. Lähdimme kaupungille syömään ja jotenkin ilmapiiri siellä oli vähän pelottava. Rakennukset näyttivät kauniilta iltavalaistuksessa, mutta juuri muuta siellä ei sitten nähtykään. Tuli vähän kiirus pois kaupungista kun pari miestä katseli Minnan käsilaukkua silläsilmällä! Sunnuntai-aamuna suuntasimme Wieniin ja siellä Schönbrunnin linnaan. Linna on Itävallan keisareiden kesäpalatsi, mm. keisarinna Sissi on aikoinaan majaillut siellä. Paikka oli kyllä aika hulppea, otimme vain suppean kierroksen palatsin huoneissa, mutta sekin oli niin upeaa nähtävää. Sisällä ei saanut kuvata, ulkokuvia tuli sitten otettua. Palatsia ympäröi valtava puutarha, kiersimme vain lähiympäristöä.














Wienissä kävimme myös Stephansdomin kirkossa. Siellä oli juuri menossa jokin seremonia, joten jouduimme katselemaan kirkon sisäpuolta etualalta portin takaa. Sitä loistoa ei pysty sanoin kuvaamaan, eikä nyt oikein kuvinkaan, koska ainakaan minun ottamani kuvat eivät onnistuneet. Mutta kaikki näytti kyllä ihan henkeäsalpaavan upealta. Kyllä suomalaisten kirkkojen sisustus on todella ankean askeettista verrattuna juuri Keski-Eurooppalaisiin kirkkoihin.
Viimeisenä päivänä kävimme vähän shoppailemassa Wienin ehkä himpun halvemmalla ostoskadulla. Joitain matkamuistoja tuli ostettua, mm. koruja, eläintarhasta tiikeri(pehmo), tietenkin paprikaa -jauheena ja jääkaappimagneeteja kun niitä nyt tapaan keräillä noista lomakohteista.
Sää suosi meitä jälleen kerran, lämpötila oli koko ajan n. +24-26 astetta ja aurinko paistoi :) Niinpä olikin kohtalaisen ankeaa tulla kotiin ja melkein suoraan talveen! En meinannut löytää lämpöistä päälle, kun vaatekaappi kulkee vielä kesäajassa. Kotona asiat olivat sujuneet hyvin, koirat olivat lievästi hämmentyneitä kun tultiin yöllä puoli kolmen aikaan kotiin :)
Tätä matkaa on taas mukava jälkeenpäin muistella. Ja miettiä minne päin seuraavaksi suuntaisi - sitten joskus.