tiistai 31. heinäkuuta 2012

Koruja

Olen korufriikki. Se tarkoittaa sitä, että kaupassa löydän itseni useasti korutelineiden edestä hiplailemassa korva-, ranne- ja kaulakoruja. Ja vaikka omasta kaapista löytyy varmasti korua joka lähtöön, niin aina tekee mieli hankkia uutta. Mutta korussa pitää olla jokin Se -juttu, että se kelpaa. Viimeisimmät koruhankinnat ovat tässä kuvassa.


Hopeisessa ketjussa (se on Pekalta saatu koru) on nyt riipus. Ihmisten vaan tuntuu olevan vaikea tunnistaa se snautserin pääksi, mutta minusta se on hieno! Löysin sen täältä: http://www.juntuskorut.com/ 
Edullinen koru ja nopea toimitus, suosittelen! Rannekoru onkin sitten kierrätystavaraa. Se on tehty tölkin avausrenkaista, jotka on virkattu yhteen. Näitä ei kaupasta saa, ostin sen Jämsän Marttojen myyntitapahtumasta. Joku käsistään kätevä ihminen oli sen tehnyt. Minusta oikein cool koru!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Mansikka-aikaan

Voi kun blogin kautta voisi välitää myös tuoksuja, niin tässä olisi kai sitä parasta kesätuoksua:


En muista milloin olisin viimeksi nähnyt näin paljon metsämansikoita kuin tänä kesänä, ehkä joskus lapsena. Saakoskella on omassa pihassa metsänreunassa vaikka kuinka, osa on vasta kypsynyt. Metsätielle en vielä koirien kanssa lähtenyt, mutta seuraavan kerran menen etsimään sieltäkin. Ruskaa uskaltaa jo pitää irti. Haavassa on vielä rupea parissa kohtaa, muuten näyttää hyvältä. Kyllä se tykkäsi kun sai mökilläkin olla vapaana.



Lauantaina ostettiin torilta 5 kiloa mansikoita ja illalla viipaloitiin ne rasioihin ja pakkaseen. En olekaan aikoihin pakastanut mansikkaa, mutta nyt kun aamuisin on kaksi smoothien tekijää, niin marjoja menee pitkin talvea paljon. Kun saisi vielä mustikkaa, jos ei metsästä niin sitten torilta. Viinimarjat menen luultavasti poimimaan samalta marjatilalta kuin viime vuosina.


Näitä piikikkäitä kesäystäviä on taas käynyt ahkerasti ruokailemassa takapihalla. Tämä pienempi on minun suosikki, yritän ehtiä antamaan sille ruokaa ennen paria muuta isompaa siiltä. Kaikki vaikuttavat hyvävointisilta ja pulleilta, varmaan on hyönteisiä tänä kesänä riittänyt. Silti kissanruoka maittaa niille hyvin, aina kuppi tyhjenee :)

 

torstai 19. heinäkuuta 2012

Sairaslomailua

Eilen tuli kaksi viikkoa Ruskan leikkauksesta. Aika rankkaa on ollut tämä toipumisaika, mutta hiljalleen on menty parempaan päin. Muutama päivä leikkauksen jälkeen helpotti, kun ruoka alkoi maittamaan ja kävelylenkkejä voitiin pikkuhiljaa pidentää. Tuhosin itseltäni muutaman yöpaidan suojapuvuiksi, kaulurin pito ei kertakaikkiaan onnistunut. Viime viikonloppuna alkoi vähän epätoivo iskeä, kun katsoin että haava erittää edelleen kudosnesteitä tms. veristä töhnää. Mielessä liikkuivat jo vaikka mitkä kauhukuvat tulehtuneesta haavasta ja uusintaleikkauksesta ja muusta kamalasta. Soitin sitten maanantaina eläinlääkärille ja sovittiin että menen tiistaina näyttämään Ruskaa. Suureksi helpotuksesti lääkäri sanoi että haava on parantunut hyvin ja erittely on normaalia. Haava ei ollut tulehtunut. Tikit poistettiin ja antibioottia jatkettiin vielä ensi viikon loppuun. Vielä pitää ottaa rauhallisemmin, enkä uskalla päästää vielä Ruskaa juoksemaan irti koska haava ei ole ihan täysin kiinni. Toivottavasti jo ensi viikolla sekin onnistuisi. Tässä on kuva haavasta, paljon on parantumista 10 päivässä tapahtunut. 

Heinäkuun alku on ollut tosi sateinen ja viileä. Vettä on satanut liki päivittäin ja rankasti. Tuntuu että varsinaista kesää ei ole vielä tullutkaan :/ Elokuulle onkin nyt kovat toiveet lämmöstä ja auringosta. Harvana päivänä ovat koiratkin saaneet loikoilla takapihalla kuten tuossa kuvassa. Kesäkukkia on pitänyt nostella suojaan sateelta. Saakoskella ei olla juuri ehditty olemaan tai sitten sateen takia ei ole edes huvittanut mennä. Kun nyt vadelmat saisivat aurinkoa, niitä näyttää tulevan nyt aika hyvin.


 Tämä takapihan kukkapenkki, jonka kaukasianmaksaruoho on vallannut, on suosittu makuupaikka :)




torstai 5. heinäkuuta 2012

Ruska sairastaa

Joku aika sitten kun rapsuttelin Ruskan vatsaa niin huomasin, että yhdestä sen nisistä vuotaa jotain töhnää niin että karvat olivat klimpissä. Aloin sitten tunnustelemaan tarkemmin, niin löysin nisän vierestä pari pattia joiden jo aavistelin olevan nisäkasvaimia :( Koska Riialta on leikattu niitä kahdesti, niin tiesin kyllä miltä ne tuntuvat. Ajattelin että ei voi olla totta, Ruska kuitenkin steriloitiin vuosi sitten eikä hormonitoimintaa enää ole. Tilasin ajan lääkäriin ja maanantaina käytiin näyttämässä patteja. Ja kyllä lääkärikin totesi ne nisäkasvaimiksi ja leikkausaika varattiin heti. Eilen leikkaus tehtiin ja ikävänä yllätyksenä kasvain olikin levinnyt enemmän kuin mitä päältä näytti ja Ruskalta piti poistaa kolme nisälohkoa. Vatsassa on n. 20 cm:n pituinen haava ja paljon tikkejä. Ruska on ollut äärettömän kipeä, ajattelin eilen että tästä ei ikinä selvitä. Se sai kotiin tietysti antibiootit ja Metacam-kipulääkkeen ja lisäksi vahvaa Tramal-kipulääkettä varalle. Ja kyllä sitä tarvittiin eilen, heti kun Ruska vähänkin liikkui, niin se vinkui ja itki kivusta =(  eikä päässä oleva kauluri yhtään helpottanut sen oloa, vaan kuten sterilointileikkauksen jälkeen, se törmäili kauluksen kanssa pitkin huonetta huutaen. Yöllä sitä oli kuitenkin pakko pitää, nukuin Ruskan kanssa olohuoneessa ja heräilin kun se yritti mennä pöytien alle kipuaan karkuun. Se ei suostunut syömään eikä juomaan, lääkkeet työnsin suoraan sen kurkkuun. Tänään aamulla ruiskutin lääkeruiskulla vettä sen suuhun ja myöhemmin lihalientä. Nyt illalla kun kirjoitan tätä niin sen olo on vähän parempi, kävimme ulkona ja Ruska pystyi jo kävelemään ilman että se vinkuu jatkuvasti. Se söi myös vähän jauhelihaa ja lihalientä. Laitoin sille oman t-paitani päälle, jotta kauluria ei tarvitse pitää näin kun olen kotona vahtimassa. Haava erittää vielä kudosnesteitä, puhdistin sen ympäristöä kuivuneesta verestä. Kyllä tässä on vielä matkaa normaaliin olotilaan, enkä vielä tosiaankaan voi huokaista helpotuksesta. Mutta päivä kerrallaan mennään. Nyt kun katselin Ruskan kipuja, niin päätin että leikkaukset riittävät nyt. On ollut niin sydäntäsärkevää katsoa sen tuskaista oloa. Jos patteja vielä jatkossa tulee, niin niiden kanssa eletään tai sitten niihin päättyy Ruskan elämä. Mutta toivotaan että niitä asioita ei tarvitse ihan pian miettiä.