...jotain juttua. Viikko sitten käytiin Pekan kanssa Kuhmalahdella Julian 1-vuotissynttäreillä - työvoitto että sain sen lähtemään :) Otin Ruskan mukaan, ajattelin että jos se vähän piristyisi kun on ollut niin valeraskauden kourissa männä viikkoina. No lapsia se etupäässä pakeni ja sitten kun löysi turvapaikan sohvalta vieraana olleen tytön vierestä, niin siitä se ei sitten hievahtanut vaan nautiskeli rapsuttelusta silmät ummessa. Että sellainen piristys! Maanantaina oli reumalääkäri Jyväskylässä. Kaikki oli ok ja labrat hyvät, joten seuraava tarkastus on puolen vuoden päästä.
Saakoskella on käyty, nyt on valoisaa melkein viiteen asti, joten sielläkin on mukavampi olla.
Pitäisköhän ostaa uusia viherkasveja? Vanhat näyttää aika kärsineiltä talven jäljiltä ja heitin kuivahtaneet ja karvaiset (Helmi istuu sohvannojalla...tai ikkunalaudalla) santpauliat jo pois. Heti kun kauppoihin tulee joku hyvä tarjous, niin ostan uudet. Helmillä on nyt vielä vielä isompi tila katsella maisemia ikkunalaudalla kuin tässä kuvassa, kun noista kukista ovat jäljellä enää anopinkielet. 
Tänään tehtiin Seijan kanssa lisää helmikoruja. Muutaman tunnin pujottelun tuloksena syntyi kaulakoruja, kännykkäkorut, rannekoruja ja korvakoruja. Tässä tuotokset kuvassa.
Olipas vaikea keksiä otsikkoa tälle kirjoitukselle, kun mitään erityistä ei nyt ole tapahtunut. Mutta nyt jo huomaa selvästi sen, että päivää ja valoa riittää jo vähän pidempään. Säät ovat vaihdelleet taas kovasti, välillä oli niin lämmintä, että lumet hävisivät liki kaikki. Nyt sitten on paljas maa ja pakkasta. No ainakaan ei ole liukasta ja koirat pysyvät kuivina. Saakoskella käytiin meidän "suppismetsässä" ja siellä olikin hyvä kävellä. Tässä pari kuvaa reissulta.
Nostin Riian kaatuneen puun juuren päälle.
Ruska malttoi hetkeksi jäädä istumaan.
Vielä on loppiaispyhä jäljellä ennen kuin siirrytään ns. normiarkeen. Johan tässä on olleet viikonpäivät ihan sekaisin kun pyhäpäiviä on ollut vähän väliä.
Vuoden vaihde sujui ihan hyvin. No Helmi koki kyllä elämänsä järkytyksen kun joutui kotoa pois. Saakoskella se pakoili alkuun sohvan takana ja nurkissa ja myöhemmin illalla löysin sen vuodevaatelaatikosta sohvan alta. Seuraavana päivänä se oli jo hieman toipunut, katseli ikkunoista ja söikin vähän. Mutta taitaa olla jatkossa parempi antaa sen olla kotona eikä raahata vieraisiin nurkkiin! Maalla oli muuten ihanan hiljaista, joitakin kaukaisia raketin ääniä kuului, mutta ne eivät haitanneet. Käytiin saunassa, syötiin ja valettiin tinoja. Koirien kanssa pääsi vielä metsäänkin kävelemään, kun lunta oli niin vähän.
Nyt onkin ollut oikean talven tuntua kun pakkasta on ollut toistakymmentä astetta. Jospa pääsisi vielä jäällekin joku päivä lenkille, olisi mukavaa vaihtelua. Tosin pellollakin on ollut ihan hyvä mennä kun lumi ei haittaa.
Tapanina alkanut tauti on jyllännyt koko viime viikon, vasta tänä aamuna olo oli vähän parempi eikä lihaksia enää särkenyt. Niistämistä kyllä sen sijaan riittää varmaan pitkään! Sain kuitenkin siivottua ja joulutavarat laitoin pois.
Tässä kuurankukkia Saakoskelta
