Ruska sairastaa

Joku aika sitten kun rapsuttelin Ruskan vatsaa niin huomasin, että yhdestä sen nisistä vuotaa jotain töhnää niin että karvat olivat klimpissä. Aloin sitten tunnustelemaan tarkemmin, niin löysin nisän vierestä pari pattia joiden jo aavistelin olevan nisäkasvaimia :( Koska Riialta on leikattu niitä kahdesti, niin tiesin kyllä miltä ne tuntuvat. Ajattelin että ei voi olla totta, Ruska kuitenkin steriloitiin vuosi sitten eikä hormonitoimintaa enää ole. Tilasin ajan lääkäriin ja maanantaina käytiin näyttämässä patteja. Ja kyllä lääkärikin totesi ne nisäkasvaimiksi ja leikkausaika varattiin heti. Eilen leikkaus tehtiin ja ikävänä yllätyksenä kasvain olikin levinnyt enemmän kuin mitä päältä näytti ja Ruskalta piti poistaa kolme nisälohkoa. Vatsassa on n. 20 cm:n pituinen haava ja paljon tikkejä. Ruska on ollut äärettömän kipeä, ajattelin eilen että tästä ei ikinä selvitä. Se sai kotiin tietysti antibiootit ja Metacam-kipulääkkeen ja lisäksi vahvaa Tramal-kipulääkettä varalle. Ja kyllä sitä tarvittiin eilen, heti kun Ruska vähänkin liikkui, niin se vinkui ja itki kivusta =(  eikä päässä oleva kauluri yhtään helpottanut sen oloa, vaan kuten sterilointileikkauksen jälkeen, se törmäili kauluksen kanssa pitkin huonetta huutaen. Yöllä sitä oli kuitenkin pakko pitää, nukuin Ruskan kanssa olohuoneessa ja heräilin kun se yritti mennä pöytien alle kipuaan karkuun. Se ei suostunut syömään eikä juomaan, lääkkeet työnsin suoraan sen kurkkuun. Tänään aamulla ruiskutin lääkeruiskulla vettä sen suuhun ja myöhemmin lihalientä. Nyt illalla kun kirjoitan tätä niin sen olo on vähän parempi, kävimme ulkona ja Ruska pystyi jo kävelemään ilman että se vinkuu jatkuvasti. Se söi myös vähän jauhelihaa ja lihalientä. Laitoin sille oman t-paitani päälle, jotta kauluria ei tarvitse pitää näin kun olen kotona vahtimassa. Haava erittää vielä kudosnesteitä, puhdistin sen ympäristöä kuivuneesta verestä. Kyllä tässä on vielä matkaa normaaliin olotilaan, enkä vielä tosiaankaan voi huokaista helpotuksesta. Mutta päivä kerrallaan mennään. Nyt kun katselin Ruskan kipuja, niin päätin että leikkaukset riittävät nyt. On ollut niin sydäntäsärkevää katsoa sen tuskaista oloa. Jos patteja vielä jatkossa tulee, niin niiden kanssa eletään tai sitten niihin päättyy Ruskan elämä. Mutta toivotaan että niitä asioita ei tarvitse ihan pian miettiä.