Kohta tämä loppuu. Tämä vuosi. Vietän iltaa koirien kanssa, ja on Helmikin täällä. Tosin sitä ei ole näkynyt iltapäivän jälkeen. Kun käytiin lenkillä neljän jälkeen ja tultiin kotiin, niin Helmiä ei näkynyt enää missään. Ikkunan olin jo laittanut kiinni ennen kuin lähdettiin. Tiedän kyllä missä se on, niin kuin joka uusi vuosi, se on vaatelaatikossa sängyn alla. Siellä se tuntee olevansa eniten turvassa ja piilossa inhottavilta paukuilta. Sitten yöllä, kun hiljenee se hiipii viereen nukkumaan.
Rella on toinen paukkuarka tässä porukassa. Muutama vuosi sitten se säikähti takapihalla lähellä ammuttua rakettia ja siitä lähtien nämä uuden vuoden illat ovat olleet sille kauhistus. Ostin päivällä koirille herkkuja, syöminen välillä vie vähän sen huomiota pois äänistä. Onneksi nyt täällä ei ole ihan niin äänekästä kuin männä vuosina. Mutta onhan tässä vielä kolme ja puoli tuntia puoleen yöhön, että vielä ehtii..
Vuosi 2007 jää iäksi mieleen vuotena jona menetin parhaan ystäväni. Hänen elämänsä päättyi yllättäen. Mutta se jatkuu jossain muussa, uudessa muodossa. Valitettavasti sen uuden muodon kanssa ei voi puhua, eikä se soita enää... :( Mutta tämän, niin kuin kaikkien vastoinkäymisten kanssa on vaan elettävä, niin kauan kun tätä elämää riittää. Matti Nykänen on joskus sanonut näin: "Tietty määrä vastusta on ihmiselle aina hyväksi. Leijat nousevat tuulta vasten, eivät koskaan myötätuuleen." Ja näinhän se taitaa olla.
Toki paljon hyvää ja positiivistakin on tapahtunut. Hienoja elämyksiä ja kokemuksia. Se on tätä laiffii.
"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus, ja mielen vapaus."
- Vexi Salmi
Valoisaa Uutta Vuotta 2008!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti