Pitkää tammikuuta

Joskus tuntuu että aika kiitää siivet selässä, mutta miten tämä tammikuu tuntuu kestävän ja kestävän. No nyt sentään ollaan yli puolen välin, että jospa se tästä. Kai sitä jo alkaa odottamaan kevään merkkejä ja siksi tuntuu että maaliskuulle on niin pitkä aika. Lunta on taas tullut lisää ja pakkastakin riittänyt, onneks ei sentään ihan mahdottomia lukemia.
Aika tavan arkea tässä muuten on ollut. Yhden kaverin kanssa ollaan käyty pari kertaa zumbaamassa ja tarkoitus olis jatkaa kerran viikossa jos kaveri ei joudu työkeikalle. Zumbat kun on Jämsänkoskella enkä pääse sinne ilman kyytiä. Enpä minä pysty siellä kaikkia hyppelyitä tekemään, mutta se ei ole niin tarkkaa. Muuten tykkään kyllä kovasti, saa kankee kroppa vähän liikettä :)
Viikonloppuna sain Pekan eka kerran kanssani leffaan, käytiin katsomassa Vares -Pahan suudelma. Kotimaiseksi dekkariksi ihan hyvä ja Antti Reiniä katselee aina oikein mielellään!
Lunta on saanut lapioida takapihalta väliin oikein urakalla että koirat mahtuu sekaan, onneks Pekka on tehnyt sen homman kunnolla pari kertaa. Keskelle tarhaa rakentui tällainen kukkula koirille tähystyspaikaksi. Ruska näyttää miten siinä istutaan.