Kaksi plus yksi

Meillä on nyt hiljaista. Kukaan ei räksytä, pörise eikä murise. Ei hyppää sohvalle viereen nukkumaan, ei pyri syliin kun olen tietokoneella. Kun tulen kotiin, niin kukaan ei ole vastassa niin tuhannen innostuneena ja mielissään. Riia ja Ruska heiluttelevat kohteliaasti häntäänsä; okei, ihan kiva kun tulit. Ne lepäilevät paljolti omissa oloissaan. Lenkillä ollessa minusta tuntuu, ettei käsissä ole yhtään mitään kun kulkee vain kahden koiran kanssa. Rella oli sellainen yhdistävä tekijä Riian ja Ruskan välillä, lauman vanhemman ja nuoremman ominaisuudessa niiden välillä on ollut tietty etäisyys. Tuskin niiden välit muuttuvat nytkään, mutta ovathan kuitenkin tavallaan seurana toisilleen. Itse on totuteltava tähän pienempään ja vanhenevaan laumaan, kaksi koiraa ja yksi kissa, toivottavasti kaikki pysyisivät terveinä.
Rella lepää nyt mökin metsässä, kuusien ympäröimänä. Pekka teki sille puusta arkun ja tärkeä porkkana-pehmolelu laitettiin mukaan. Tässä viimeiseksi jäänyt kuva äidistä ja tyttärestä ,(