muistelen silloin sinua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli.
Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa,
sinä olit kanssani silloin ja niin olet nytkin,
sillä sinä et katoa. Jätithän tassunjälkeni sydämeeni."
Lääkkeet eivät auttaneet. Kolmen viikon jälkeen, kun Ruska edelleen ontui, oli kipeä, ei halunut lähteä lenkille, vaan makasi sängyn alla oli pakko luovuttaa. Pieni höpsö porokoirani, minulla on niin ikävä :'(
2 kommenttia:
Nyt on aika kauniiden muistojen
vaali niitä
ja säilytä rakastaen
Suru kun kalvaa ja ikävä on
sä muista
sun ystäväsi nyt hyvä olla on.
T.Ritva
Kiitos Ritva ♥
Lähetä kommentti