torstai 14. maaliskuuta 2013

Ruska 1.7.2004-4.3.2013

"Kun suru ja kaipaus on liian suuri ja tunnen kyynelten vierivän poskelleni,
muistelen silloin sinua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli.
Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa,
sinä olit kanssani silloin ja niin olet nytkin,
sillä sinä et katoa. Jätithän tassunjälkeni sydämeeni."


Lääkkeet eivät auttaneet. Kolmen viikon jälkeen, kun Ruska edelleen ontui, oli kipeä, ei halunut lähteä lenkille, vaan makasi sängyn alla oli pakko luovuttaa. Pieni höpporokoirani, minulla on niin ikävä :'(

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nyt on aika kauniiden muistojen
vaali niitä
ja säilytä rakastaen

Suru kun kalvaa ja ikävä on
sä muista
sun ystäväsi nyt hyvä olla on.
T.Ritva

Jaana kirjoitti...

Kiitos Ritva ♥