Tekemistä on ollut sen verran, että en ole ehtinyt kuin pyörähtää koneella, saati sitten päivittää blogia. Mutta jos nyt jonkin verran tarinaa tännekin. Elokuu on jo hyvässä vauhdissa ja ilmat ovat olleet aivan mahtavat. Ihan kuin kesä olisi vasta kunnolla alkanut. Me ollaan oltu tosi paljon Saakoskella. No ralliviikonloppu meni siellä tietenkin kokonaan ja oli ihan mukavaa. Pekka osti sen videokameran ja kuvailtu on, ralliautoja ja kaikenlaista muutakin. Käyttö alkaa jo sujua, vaikka ihan kaikkia ohjeita ei vielä ollakaan luettu.
Minä olen kerännyt vadelmia, n. 7 litraa joista jonkin verran äidin pakkaseen myös. Lisää pitäisi vielä hakea kunhan ehtii. Olen saanut pitää pensaat ihan itselläni, joten marjoja on kyllä riittänyt. Eilen käytiin Seijan kanssa keräämässä mustia viinimarjoja eräältä tilalta. Keräsin sangollisen ja siitä sai monta pussillista vitamiinia talven varalle. Mustikat jäävät ehkä toritarjonnan varaan, jos ehdin ja on varaa ostaa. Hintoja en ole ehtinyt käydä katsomassa.
Sunnuntaina pidettiin Saakoskella "grillipileet" nyyttäriperiaattella, vieraiksi tuli yhdeksän ihmistä ja yksi kissa, lähisukulaisia tai sinne päin. Kivaa oli, syötiin hyvin ja seurusteltiin helteisessä kelissä. Pihaan paistaa nyt tosi hyvin aurinko kun Pekka alkoi kaatamaan puita ja risukkoa pihan reunalta.
Viime perjantaina ja lauantaina tehtiin päivän "lomareissut", joista juttua omilla otsikoillaan.
Ähtärin eläinpuisto
Perjantai oli kuuma ja aurinkoinen päivä, oikeistaan ihan väärä ilma eläinpuistovierailuun. Liki kaikki näkyvissä olevat eläimet loikoilivat varjossa, kuka enempi tai vähempi unten mailla. Mutta näkihän siellä jotain kuitenkin. Videota ja kuvia tuli otettua. Videokameran kamerapuolella on kyllä hyvä zoom, mutta sillä ei saa kovin tarkkoja kuvia, siksi kuvien sumuisuus.
Kenen varpaat?
Minun!
Ja niitä kehtaa esitellä myös yleisölle :)
Kun lepään ja syön, niin minusta kasvaa vielä suuri ja hieno susi...
...ihan niin kuin nämä aikuisten lauman kauniit eläimet.
Sudet olivat etupäässä liikkeellä vain vaihtaakseen makuupaikkaa :)
Tampereella Intiaanipäällikkö Istuvan Härän -näyttelyssä
Jo viime kevättalvella huomasin jostain uutisesta, että Tampereelle Vapriikkiin on tulossa tämä näyttely ja päätin että sinne on päästävä. Intiaanikulttuuri on kiinnostanut aina ja nyt oli tilaisuus päästä näkemään ihan oikeita intiaaneille kuuluvia esineitä ja vaatteita. Näyttely oli kyllä tosi upea. Otin siellä kuvia, mutta tulos oli vieläkin huonompi koska salamaa ei saanut käyttää. Tässä silti parempia otoksia.
Mikään ei ole pysyvää, mutta silti näyttelyssä tuli surullinen olo siitä miten intiaanien elämäntapa tuhottiin ja tavat ja kulttuuri pakotettiin valtaväestön mielen mukaiseksi.
2 kommenttia:
Tuo inkkarinäyttely olisi minuakin kiinnostanut. Vadelmia täälläkin poimittu. Pieneen pakastimeen ei tahdo enempää mahtua.
Töitä yritän katsella, mutta todella hankalaa ja vaikeeta on selvitää kaikkia virallisia kiemuroita, mikä vaikuttaa mihinkin.
Voi hyvänen aika tuota varpaitaan tuulettelevaa mesikämmentä, suloinen! :)
Lähetä kommentti