Pekka lähti perjantaina Saakoskelle poikain kanssa viikonlopuksi puutalkoisiin. Minulla oli jo sovittu meno illaksi, oli tarkoitus viettää tyttöjen iltaa ravintola-illan merkeissä. No vähältä piti ettei mennyt pieleen koko ilta.
Lähdin siinä päivällä koirien kanssa äidille, Seijan kanssa oli sovittu siivouspäivä sinne. Kun saimme siivottua, niin lähdettiin käymään kaupassa. Kesken asioinnin äiti soitti hädissään, että Ruska oli karannut takaovesta ulos ja samassa häipynyt huitsin nevadaan. Eipä sitten muuta kun kiireesti kylälle etsimään. Ihmisiä ja autoja oli paljon liikeellä, äiti oli jo ehtinyt rekrytoida pari koulutyttöä etsimään Ruskaa. Minä ja Seija kuljettiin eri puolilla, mutta koiraa ei näkynyt yhtään missään. Tulipa taas mainetta lisää, kun huutelin välillä että Ruskaaaa, tule äitin luo =D Sitten Seija näki sen loikkivan koulurakennuksen tykönä ja vastaantulleet koululaiset sanoivat että se meni siellä parkkipaikalla. Mutta kun minä pääsin sinne, niin johan oli koira ehtinyt tietenkin livohkaan. Menin takaisin äidille päin ja tapasin etsimään lähteneistä tytöistä toisen joka soitti kaverilleen. Tämä oli lähtenyt Ruskan perään kun koira oli mennyt poispäin keskustasta. Kun kuulin että Ruska oli suuntaamassa kotiin päin, niin sanoin että ei tarvi enää seurata, minä lähden sen perään kotiin. Hain Riian ja Rellan äidiltä ja aloin kävelemään, niin kovaa kun vaan pystyin kotiin. Välillä soitin ensin yhdelle tutulle joka asuu matkan varrella että jos näkee Ruskaa niin yrittää houkutella luokseen ja kiinni. Sitten tuli mieleen Outi, jonka Ruska tuntee ja tykkää ja on Ruskan parhaan poikaystävän bichon Topin omistaja. Onneksi Outi oli kotona ja hän lähti Topin kanssa meille päin. Jonkun ajan kuluttua sitten Outi soitti että nyt Ruska on hänellä kiinni. Voihan helpotus!!! Mitä vaan olisi voinut sattua, kun koira pyöri paniikissa keskustassa ja matkalla kotiinkin on monta autotien ylitystä. Tulihan nyt todistettua että kyllä koira osaa kotiinsa, ainakin Ruska.
Minulla oli jalat ihan setsuuria, onneksi oli vähän aikaa huilata ennen illan menoa. Likkojen kanssa lähdettiin Jyväskylään kun yksi suostui kiltisti kuskiksi. Mentiin Jyväshoviin tanssimaan ja kuuntelemaan Annika Eklundia. Tuli otettua jonkin verran rentoutusta, mutta olin tosiaan sen tarpeessakin! Ilta oli kiva, sai tanssia niin että jalat oli lauantaina entistä kankeammat.. =) Mutta eiköhän ne siitä tokene, ensi viikolla pitää mennä Saakoskelle hakemaan lisää vadelmia, löysin sieltä nimittäin ihan uudet puskat!
1 kommentti:
No huh. Kylläpä Ruska järjesti sydämentykytyksiä. Onneksi karkureissulla oli onnellinen loppu.
Lähetä kommentti