Riia oli sitten eilen märkäkohtuleikkauksessa. Maanantaisen lääkärinkäynnin jälkeen sen vointi huononi, en saanut syötettyä sille lääkettä, se oksenteli, ei syönyt ja vatsa alkoi turpoamaan. Torstai-iltana olin jo varma että sille käy tosi huonosti. Perjantaina nousin aamulla viiden jälkeen katsomaan Riian vointia ja huomasin, että se on alkanut vuotamaan rajusti. Oli kamalaa odottaa kahdeksaan että voin soittaa eläinlääkärille. Pahaksi onneksi hän itse oli tullut kipeäksi ja sanoi ettei pysty leikkaamaan. Pyysin saada mennä kuitenkin näyttämään Riiaa ja sen vointia. Lääkäri sanoi että leikkaus kyllä pelastaa sen, mutta sitten pitää päästä Jyväskylään tai kauemmaksi. Aloin soittamaan klinikoille ja viimein pääsin Otso -klinikalle Jkylään, vaikka sielläkin oli aivan täyttä niin onneksi suostuivat ottamaan kun hätätapaus oli kyseessä. Ja todella onneksi, Pekka oli kotona vaikka hänen aikomus oli lähteä ajamaan kotiseudulleen perhesyiden takia. No se lähtö sitten siirtyi iltapäivään kun - tähän väliin tulevat maailman kaikki kiitos- ja ylistyssanat - Pekka-kulta käytti meidät ensin Jkylässä.
Otsossa lääkäri tutki Riian ja sanoi, ettei tarvitse ultrata, tämä on ihan selvä märkäkohtu. Riia nukutettiin ja haimme sen n. puolentoista tunnin kuluttua. Leikkaus oli mennyt hyvin, lääkäri sanoi, että sillä oli ollut aika iso kohtu. Hoitaja tuli näyttämään meille poistetut värkit, ja voi kamala mitä pienellä koiralla oli ollut vatsassaan! Otin kännykällä kuvan niistä muistoksi ja laitan tähän vain linkin kuvasta, jotta herkempiä ei ala heikottamaan =)
Eilinen ilta meni sitten Riian heräillessä ja ihmetellessä mitä oli tapahtunut. Se sai klinikalta päähänsä muovitötterön, jota se inhosi välittömästi. Pyysin Seijaa katsomaan kirpparilta vauvojen pöksyjä jotka suojaisivat haavaa ja olisivat Riialle mukavammat pitää. Saimme kahdet pinkit puolipotkuhousut joista leikkasin sukkaosan pois ja tein häntäreiän. Välillä kun olen tässä valvomassa Riiaa, niin haavaa tuuletellaan ilman housuja. Riia sai kipulääkkeen, Rimadyliä, kotiin ja antibiootit meillä olikin jo ennestään. Ruoka alkoi maistumaan jo illalla ja kyllä Riia näyttääkin laihalta kun viime päivät on vaan oksennellut. Saa se nyt vähän lihoa, vaikka lääkärin ohjeissa varoitettiin lihomisvaarasta steriloinnin jälkeen.
Yö sujui rauhassa nukkuessa ja tänään päivälläkin Riia on etupäässä lepäillyt. Haava näyttää siistiltä, siihen tulikin itsestäänsulavat tikit joita ei tarvi poistaa. Toivottavasti jatkossakin toipuminen sujuu, ainakin n. 10 vrk pitää ottaa elämä rauhallisemmin. Kunhan nyt päästään vielä viikon verran eteenpäin ja Riian vointi paranee, niin sitten vasta huokaan helpotuksesta. Mutta nyt ainakin ovat juoksut ja niiden vaivat ohi.
Riian mielestä sairastaminen on tosi TYLSÄÄ!
2 kommenttia:
Kurjaa, että tuokin homma meni sitten noin pitkän kaavan kautta =( Onneks on nyt kuitenkin takanapäin ja paraneminen on vauhdissa.
Mitenköhän seuraavalla koiralleen vois opettaa näyttämään, että mihin sattuu?
Onneksi pääsitte nopeasti lääkäriin. Kyllä se tästä iloksi muuttuu, eikä tarvitse enää tulehdusriskistä huolehtia.
Lähetä kommentti