Tikru tuli taloon!

Pitkänäperjantaina meille tuli Tampereelta tämä tomera pieni Tikru-tyttö :) Tikru on eräästä kennelistä ja se tuli meille Riian kaveriksi ja meille kaikille iloksi ja seuraksi. Tikru on kuvassa vasemmalla puolella.Tikru on malliltaan ja olemukseltaan paljon Rellan kaltainen. Se on erittäin reipas, meidän lenkit Riian kanssa meinasivat mennä ihan löntystelyiksi, mutta Tikru laittaa meihin nyt vauhtia! 
Helmi on ollut Tikrulle outo otus. Sitä olisi kiva jahdata jos vaan saisi luvan! Onneksi Tikru uskoo hyvin kieltoja. Luulen että se aikaa myöten tottuu Helmiin ja sen nopeisiin liikkeisiin. Nyt jo viikossa on kehitystä tapahtunut. Ja ovathan ne jo nukkuneet samassa sängyssä, eli minun vieressä..
Tikru on n. 5½ vuotias ja se on tehnyt kahdet pentueet syntymäkennelissään. Ja täällä kaikki uroksen omistajat kiittävät kun kulmille tuli uusi tyttö jolla on juoksuajat.. luulen että leikkuutan sen tulevaisuudessa ihan jo koiran oman terveyden kannalta, ettei tule kohtutulehduksen vaaraa. 
Nyt me kuitenkin tutustutaan edelleen toisiimme. Kevät on pahasti myöhässä ja kovasti jo odotan että päästäisiin mökille ja metsään lenkeille. Siellä on taas uusia paikkoja Tikrulle näytettäväksi :) 

Aurinkoisia päiviä

Talvi on ollut ennätyspilvinen ja maaliskuu ennätys kylmä. Ja tosiaankin, kovat yöpakkaset ja pohjoinen viima eivät ole oikein kevättä edistäneet. Mutta päivät ovat olleet aurinkoisia. Riian kanssa ollaan nyt kahdestaan lenkkeilty. Kotona  on nyt ollut aika hiljaista ja mieli surullinen. Reilu vuosi sitten minulla oli kolme tervettä koiraa ja nyt vanhin on enää jäljellä. Monet muistot kulkevat mielessä, niin Rellasta kuin Ruskastakin. Ikävä on =(

Nämä kuvat on otettu Himoksen maisemissa. Naistenpäivänä kävimme isännän kanssa syömässä Hirvikartanossa. Paitsi että miljöö oli ihana ja ruoka huippuhyvää, saimme tutustua kesyihin hirviin. Erityisesti Matti-Esko oli ylen ystävällinen ja tuttavallinen. Tässä jaetaan yhteistä porkkanaa :)

Matti-Eskon pitkä pää :) Puolisonsa Annikki katseli mieluiten vähän kauempaa. Talon isäntä on hurahtanut näihin lemmikkeihinsä ihan täysin ja pelaa kuulemma niiden kanssa päivittäin jalkapalloa, jotta suhteet pysyisivät läheisinä :)  

Ruska 1.7.2004-4.3.2013

"Kun suru ja kaipaus on liian suuri ja tunnen kyynelten vierivän poskelleni,
muistelen silloin sinua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli.
Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa,
sinä olit kanssani silloin ja niin olet nytkin,
sillä sinä et katoa. Jätithän tassunjälkeni sydämeeni."

Lääkkeet eivät auttaneet. Kolmen viikon jälkeen, kun Ruska edelleen ontui, oli kipeä, ei halunut lähteä lenkille, vaan makasi sängyn alla oli pakko luovuttaa. Pieni höpsö porokoirani, minulla on niin ikävä :'(

Synttäriä ja sairastelua

Eilen oli Riian syntymäpäivä, vuosia on nyt jo 12. Vanhuuden merkeistä ensimmäisenä olen nyt huomannut kuulon alentumisen, sille pitää joskus sanoa vähän kovemmalla äänellä jotta huomaa. Muuta erikoista ei ole ollut. Eilen kävelin sen kanssa keskustaan äidille herkuttelemaan ja illalla tehtiin kakku maksalaatikosta. 

Ruskalle ei kuulu hyvää. Se alkoi jälleen ontumaan etujalkaansa ja toissapäivänä sille aloitettiin uusi cartrophen-kuuri. Samalla eläinlääkäri tarkisti anaalirauhaset, molemmat olivat täynnä ja toinen vielä tulehtunut. Siihen määrättiin 10 päivän antibioottikuuri. Ensimmäinen piikki ei ole vaikuttanut oikein mitenkään, vaan Ruska ontuu voimakkaasti eikä käy ulkona muuta kuin takapihalla tarpeillaan :( Muistaakseni viime syksynä se sai apua jo ensimmäisestä pistoksesta, mutta nyt on toisin. Pitää nyt ottaa kaikki neljä pistosta ja katsoa sitten mitä tehdä jos niistä ei ole mitään apua. Vaihtoehtoja ei ole kovin monia jos koira ei pysty liikkumaan.

Haaste

Sain tällaisen haasteen Kolmen käppänän blogista: 

Säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Jokaisen haastetun pitää siis kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Myös haastajan 11 kysymykseen pitää myös vastata.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.
4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Pitää kertoa, että heidät on haastettu.
6. Ei takaisin haastamista.

Yritän tässä nyt toteuttaa kaksi ensimmäistä kohtaa. Eli ensin 11 asiaa itsestäni. Hmm.

1. Olen sairastanut reumaa liki 20 vuotta.
2. Minulle on leikattu kolme tekoniveltä.
3. Minulla on ollut koiria 24 vuoden ajan. 
4. Minulla ei ole lapsia. 
5. Olen joskus ollut melkein 30 kiloa painavampi. 
6. Olen ollut lakto-ovo-vegetaristi pitkälti yli 20 vuotta.
7. Olen oppinut lukemaan 5-vuotiaana ja pidän lukemisesta edelleen paljon.
8. Olen asunut tässä samassa asunnossa 18 vuotta.
9. Musiikki on minulla tärkeää, erityisesti tykkään käydä kuuntelemassa live-musiikkia.
10. Lempivärini ovat lila, luumu ja sininen
11. Minulla on monta hyvää ystävää, eri ikäisiä ja eri puolilla Suomea asuvia - ja siitä olen hyvin iloinen :)    

Sitten vastukset näihin haastajan kysymyksiin:

1. Miksi valitsit kääpiösnautserin? Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi?

- Halusin jonkun pienen koiran koska asuin pienessä asunnossa. Olen todella tyytyväinen.

2. Mikä on koirassasi parasta?

- Pieni koko, suuri luonne. reipas kaveri, jonka pystyy ottamaan mukaan minne vaan. Hauska ulkonäkö joka herättää hymyn myös ohikulkijoiden kasvoille :)

3. Mitä suunnitelmia teillä on tälle vuodelle? Entä siitä eteenpäin?

- Riialla on jo sen verran ikää, että tästä eteen päin toivotaan vain että vointi pysyisi hyvänä.

4. Mikä on hauskin tai mieleenpainuvin asia, jonka joku ei-koiraihminen on koirastasi sanonut?

- sehän on kuin breesnevi ( Neuvostoliiton entinen presidentti, tarkoitti ilmeisesti yhtäläisyyttä kulmakarvoihin!)

5. Haukutaanko teillä ja jos haukutaan, niin missä tilanteissa?

-  Kyllä haukutaan, ihan liikaa! Toisia koiria, lapsia, esimerkiksi...

6. Minkä asian olet kokenut vaikeimmaksi koirasi koulutuksessa?

- Oman laiskuuteni! Riiahan seisoo vaikka päällään makupalasta jos vaan viitsisin opettaa!

7. Mitä ruokaa koirasi syö?

- Kuivamuonaa, tällä hetkellä Jahti&Vahtia, jauhelihaa, naudan mahaa, kotiruokaa..

8. Mitä harrastuksia teillä on ja mitä olette kokeilleet? Haluaisitko vielä kokeilla jotakin muuta?

- Riia kävi nuorempana näyttelyissä, nyt ei harrasteta muuta kuin lenkkeilyä.

9. Millainen koirasi on luonteeltaan?

- Vähän juro, omantunnon arvoinen, kipakka vanha rouva :)

10. Mistä koirasi nauttii eniten? Entä mistä vähiten?

- Kävelyretkistä eri maastoissa. Vähiten turkinhoidosta.

11. Uskotko omistavasi koiria jatkossakin? 

- Kyllä varmasti niin kauan kuin jaksan itse ne hoitaa. 

Tässäpä nämä. Haasteen saa ottaa vastaan kuka haluaa, en tunne riittävästi haasteen vaatimia blogeja jotta voisin kohdentaa haasteen kenellekään erityisesti. Jos joku haluaa vastailla noihin samoihin kysymyksiin, niin niitä voi varmasti lainata.

 

Talvista tammikuuta

Kiva kun tämä tammikuu on kohta loppu. Helmikuussa ollaan jo vähän lähempänä kevättä :) Ja se on niin lyhyt kuukausi että ihan pian on maaliskuu. En yhtään kevättä odota en.... mutta oikeistaan se odotus on kivaa aikaa. Tämä tammikuu on ollut aika normi-aikaa. Zumbat alkoivat ja nyt viime marraskuun liukastumisessa loukkaantunut jalka kestää taas zumbata, hieno juttu. Kavereiden kanssa käytiin Himoksessa Tuure Kilpeläisen keikalla, tietysti kun näin lähelle päästiin :) 
Tilasin Riialle jo pitkään haluamani Hurtan talvimanttelin. Peten koiratarvikkeessa oli nyt niin hyvä tarjous, että kannatti ostaa. Normaalihinta näillä takeilla on liki 50 euroa ja nyt sen sai n. 26 euroon. Riian ilme taas osoittaa kuinka ihastunut se itse on uuteen pukimeen =)  

Takki on ollut tarpeen, välillä on ollut ihan kirpakoita pakkasia. Töppösiä on myös tarvinnut laittaa jalkoihin, Riia on vanhemmiten tullut aina vaan aremmaksi tassuistaan. Jos sillä riittää ikää, niin ensi talven investointi on sitten uudet kunnolliset tossut. Nyt olen parsinut vanhoja fleecetöppösiä kun ovat kuluneet jo puhki.

Tammikuussa aurinkokin näyttäytyi ja sai nauttia upeista päivistä kohtuullisen pakkasen kera. Meidän lenkkipellolle oli ajettu hyvä tie kulkea ja sitä on käytetty ahkerasti. Tässä Ruskan terveiset teille kaikille:

Jotain uutta, vähän vanhaa

Viime vuoden lopulla olohuoneen vihreäsävytteinen sisustus alkoi kyllästyttämään. Merkkejä tuli myös kirpparikäynneillä, silmiin osui aina jotain lempiväriäni lilaa: pyötäliinoja, tyynynpäällisiä, kankaita. Siispä tuumasta toimeen elikkäs ensin Sotkaan ostamaan uutta mattoa. Tarjouksesta löytyikin sopivan kokoinen ja etenkin ihanan luumun värinen matto. Matto on jalkaan pehmoinen, Riiakin tykkää nukkua matolla. Ihanasti se myöskin kerää KAIKKI karvat mitä tästä huushollista löytyy! Mutta yritän kestää - ja imuroida, koska tykkään matosta tosi paljon. Sitten vaan kirppiksille kokoamaan muuta sisustusta. Uusia sohvia ei ole varaa ostaa, mutta sain äidiltä sen vanhan kahdenistuttavan nahkasohvan mun entisen tilalle, johon koirat olivat raapineet repeämän. Sohvalle löytyi peite, toiselle sohvalle tyynyt ja päälliset, fleecepeitto siskolta. Pöydälle liina ja vaaleat verhot. Tämä kaikki alle 50 eurolla, eikä enää kyllästytä :)

 

Uus vuos tulloo, vanhan vois muistoihi sulloo

 Pari päivää olis tätä vuotta jäljellä. Kaikenlaista on taas vuoteen sisältynyt. Onneksi ei koskaan tiedä mitä tuleman pitää, vastaan on vaan kaikki asiat otettava ja ne läpi elettävä. Ensi vuosi lienee ainakin siitä jotenkin merkittävä, kun täytän pyöreitä. Toivottavasti en kuitenkaan näytä pyöreältä, koska jouluruuat ovat jääneet näköjään vyötärölle. Tarkoitus olisi pudottaa ne siitä alemmas. Mutta mitä joulu nyt on ilman herkkuja. Olin tämän joulun yksin, kun isäntä meni pohjoiseen äitinsä luo. Koirien ja Helmin kanssa herkuteltiin, ja joulupäivänä kävin siskon luona syömässä. Uutena vuotena meille tulee kavereita ja sitten herkutellaan lisää ja nautitaan vähän kuplivaa. Helmi sai kermavaahtoa :)

                               ♥     ♥     ♥     ♥     ♥     ♥     ♥     ♥     ♥

Annetaan katoavalle vuodelle rauha, lasketaan harteilta unohduksen taakat, joita olet mukanasi raahannut. Ota uuteen vuoteen mukaasi vain sanat, jotka olet sydämeesi kätkenyt ja teot, jotka saivat hymyn kasvoillesi. Ystävät isolla Y:llä kuljeta alkavaan vuoteesi kullatuissa vaunuissa - he ovat elämäsi arvovieraita! Unelmia, terveyttä ja valon kirkkaita kristallihetkiä vuodelle 2013!

Joulutervehdys ♥

On valkea lumi peittänyt maan, jo käymme joulua juhlimaan. 

 

Muumeilua

Sain pari vuotta sitten kaveriltani lahjaksi kaksi muumimukia, toinen minulle ja toinen isännälle. Siitä lähtien olen tuumaillut että jospa alkaisin keräilemään niitä, mutta astiakaapissa, kuten kaikissa muissakin kaapeissa on ollut aika vähän tilaa. Nyt kuitenkin hävitin joitain vanhoja laseja ja kun sain synttärilahjaksi uuden mukin, niin keräily varmaan pääsee vauhtiin. Ostin itse vielä yhden, lila/pinkkisävyt ensin, sitten siirryn muihin väreihin.

Eli tässä Haisuli, Tiuhti ja Viuhti, Mymmeli ja Rakkaus-muki :)

Lunta tulvillaan

Täällä tuoksuu piparkakku. Ei meillä ole pipareita leivottu, vaan voitin joulumyyjäisissä arvalla näin soman, sopivan pienen piparkakkutalon :) Kerrankin arpaonni suosi.

Myyjäisissä voitin arvalla muutakin pientä, itselleni ostin tällä kertaa helmistä tehdyn sormuksen. Synttärit tuli vietettyä ja tuntui niin joululta kun sain niin paljon lahjoja, mm. pienen pussukan kääpiösnautserin kuvalla, koriste-enkelin, muumimukin, suklaata, sukat, lahjakortin, jouluruusun, korvikset ja lahjarahalla ostin itse lompakon ja rukkaset. Toivottavasti en saa itse jouluna mitään! Siskoni oli tehnyt tällaisen upean valokranssin jonka sain hyllyyni. Kuva on huono, mutta kranssi on todella kaunis. 

Lunta on satanut, melkein joka päivä on saanut lapioida koirien tarhaa jotta Riia sopisi lumen sekaan. Kerran pyysin Pekkaa tekemään se homman ja lumi olikin siirtynyt keskelle tarhaa pieneksi vuoreksi... no, koirat saa kiipeillä kunnes jaksan lapioida sen aidan yli. Riia tarkkailemassa.

Siellä on jotain... Keksin haju tulee Ruskan nenään.

Elämme juuri vuoden pimeintä aikaa, päivän valoa on vain jokunen tunti. Vaikka lumesta on harmiakin, niin on upeaa kuinka se valaisee ja kaunistaa maiseman. Ja kuinka siistinä lattiat pysyvät, vain jokunen karvatuppo pyörii jaloissa karvalähtöisestä Ruskasta :)

Joulukuuta

Blogi on viettänyt taukoa, huomaamatta meni koko marraskuu ilman mitään merkintöjä. No tänään 5. päivä joulukuuta on minun syntymäpäiväni ja ajattelin sen kunniaksi kirjoitella kuulumisia. Marraskuu meni kipujen ja huonon olon kanssa. Alkukuusta liukastuin kadulla ja revähdytin pahasti vasemman lonkkani. Lonkka ei ole oikeistaan vieläkään ihan terve ja normaali, mutta nyt sillä jo sentään pystyy kävelemään. Tämän lisäksi sain eräästä reumalääkkeestä ikäviä sivuoireita, ja pitkälti toista viikkoa meni yökötyksen, oksentelun ja kuravatsan kanssa. Kunto meni heikoksi kun ei pystynyt syömään ja se vähän mitä söi tuli ulos :( pidin taukoa ko. lääkkeestä, mutta nyt pitäisi taas alkaa käyttämään sitä pienemmällä annoksella. Toivottavasti siedän sitä jatkossa, tuo olotila oli ihan kamalaa...

Onneksi toivuin sen verran että pääsin kavereiden kanssa Jyväskylään katsomaan Tuure Kilpeläisen keikkaa. Käytiin syömässä Rossossa ja pidettiin pikkujoulun tapaiset.
Koko marraskuun oli hyvin lauha. Nyt kuitenkin luntakin on tullut ja myös pakkasta, tämän viikon alku ollaan taas paleltu n. -20 asteessa. Hrrrr. No huomisesta lähtien onneks lauhtuu. Riiaa on saanut pukea ja töppöset laittaa jalkaan. Luonto on nyt hyvin kaunista, niin kuin parhaastakin maisemakortista. 

Tänään olen siivonnut koko päivän, illalla pitää rentoutua saunan ja herkkujen kera. Huomenna kahvitellaan sukulaisten kanssa ja vielä perjantaina kavereiden kanssa magneettikorukutsujen merkeissä :)

Helmi 15 vuotta

 

Sylin lämmittäjä ja kehräyskone täyttää tänään jo 15 vuotta. Helmin elämä sujuu entiseen malliin; päiväunet, ulkoilu ja syöminen ovat päivän pääsisältö. On ollut onni että se on ollut tähän asti täysin terve kissa, eikä vanhuuden vaivoja ole vielä tullut. Eiköhän tästä jatketa kohti kakskymppisiä :)

 

 

Sadetta

Sadevaatteilla on taas ollut käyttöä. Tuntuu ettei maakaan enää vedä kaikkea vettä mitä on satanut. Pellot märkiä ja polut kuraisia, ei oikein ole huvittanut koirien kanssa mennä. Mutta metsässä on onneksi ollut aika kiva kävellä. Ja sammaleet kukoistaa.
 

 Metsän taidetta.

Lokakuuta on jäljellä enää puolitoista viikkoa, pian on mennyt tämäkin syksy. Saa nähdä joko marraskuussa tulee talvi. Toivottavasti ei ainakaan enää vettä!

Löytö

Kävin alkuviikosta pelastusarmeijan kirpparilla. Yleensä en liiemmin katso kirjahyllyyn, mutta nyt ohimennessäni vilkaisin mitä lastenkirjoja on tarjolla. Ja siitä se osui silmiin. Kirja jota olen etsinyt ihan kaikkialta: kirjaston poistomyynneistä, antikvariaateista, kirppareilta ja netistä - tuloksetta. Mutta nyt se oli siinä: Ihmeauto Chitty Chitty Bang Bang! Ja nimenomaan se versio, jossa kuvitus on samaisesta elokuvasta. Olen nähnyt elokuvan joskus pienenä, en edes muista milloin, mutta tykkäsin siitä paljon ja nyt aikuisena tuli mieleen hankkia tämä kirja. Hankkiminen ei sitten ollutkaan niin helppoa, mutta vihdoin onnisti, ja ihan sattumalta! Olinpa tosi onnellinen kun lähdin kirja kainalossa kirpparilta :) Ai niin, kirjan hinta oli 1 euro =)

Eikä kirja ollut ainoa löytö; Ruskalle ostin uudenveroisen Jokke-pannan eurolla, itselleni nahkarannekkeen eurolla ja saman verran maksoi tuo peltinen pikku sanko :) Että tykkään kirppareista =)

Suden hetki

Kun näin tämän seinäkellon torimarkkinoilla, niin pakkohan se oli ostaa. Aika harvoin tulee enää vastaan sellaista susi-kamaa mitä haluan hankkia, kortteja vielä keräilen kun löydän. Niitä en ole enää laittanut seinälle vaan ovat kansion suojassa. Vähän harmittaa kun olen kutistunut niin kaikki susiaiheiset T-paidat ovat käyneet ihan liian isoiksi enkä voi niitä enää käyttää. Mutta en ole vielä raskinut niistä luopuakaan.

Ikävä

Tänään tuli puoli vuotta Rellan kuolemasta. 

Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.
Sinä olit pieni,
mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.

Syötävää metsästä

Taas niitä saa! Ja ihan vaikka kuinka paljon. 

Pari kertaa olen käynyt omassa suppilovahveropaikassani ja ison pussillisen keränyt. Sienet olen paistanut pannulla ja tein myös sienipiirakan. Paikasta saa varmaan vielä monta pussillista seiniä, pitää säilöä pakastimeenkin. 

Ruska syö marjoja. Mustikoita menee enemmän, mutta nyt maittoivat myös puolukat. Omat puolukat on vieläkin keräämättä, muta eiköhän niitäkin vielä metsässä riitä.

Yhden päivän intiaanikesä

Tänään on ollut lämmin, ihan kesälämmin. Iltapäivällä mittari näytti 19 astetta plussaa. Sisällä ei juuri raaskinut olla. Aamupäivällä tehtiin koirien kanssa parin tunnin lenkki. Matkan varrella tuli jano. 

Syksy näkyy jo luonnon väreissä.

Päivällä trimmasin ja siistin takapihaa ja vein aurinkovarjon varastoon. Syysauringolta ei tarvitse enää suojautua, antaa paistaa vaan :) Koirat olivat takapihalla koko päivän, illalla käveltiin vielä joenrantalenkki. Ihanaa kun sai vielä ainakin kerran näin lämpöisen päivän tähän alkavaan syksyyn!

Sateisiinkin pitää kuitenkin varautua, siksi tilasin Peten koiratarvikkeesta Riialle Hurtan sadetakin. Takki oli tarjouksessa, ehkä tuon vihreän värin takia, vain 24 euroa. Yleensä noista saa maksaa puolet enemmän, eikä siihen olisi ollut varaa. Nyt tilauksen sai vielä ilman postikuluja :) 

Ruska saa huomenna kolmannen Cartrophen -pistoksensa. Vaikuttaa siltä, että lääke on auttanut, Ruska ei ole enää juurikaan ontunut :) Lenkkejä tehdään ja metsässäkin ollaan käyty. Jos yhtenä päivänä lenkkeillään enemmän, niin seuraavana sitten mennään taas lyhyemmät lenkit. Liikarasitusta pitää kuitenkin välttää. Mutta nyt sen vointi on hyvä, toivon mukaan pysyykin.

Ruskan nivelrikko

Vastoinkäymiset koirien suhteen saivat taas jatkoa. Mökkiviikonlopun jälkeen viikko sitten Ruska alkoi ontumaan etujalkaansa tosi pahasti. Vinkui kivusta ja kävely oli vaikeaa. Annoin leikkauksesta jäänyttä kipulääkettä ja tilasin ajan eläinlääkärille. Keskiviikkona Ruskalle aloitettiin Cartrophen -kuuri, jonka pitäisi auttaa nivelrikkoon. Se saa viikon välein neljä piikkiä. Loppuviikosta Ruskan kävely parani, mutta edelleen se jonkin verran ontuu. Annan sille Jahti&Vahti Nivelravinnetta ja ruokintaan pitää jatkossa muutenkin kiinnittää enemmän huomiota jotta yhtään enempää painoa ei tulisi. Samoin liikunnan kanssa tulee muutoksia siten että esim. raskasta hankijuoksua tai pallon tai kepin perässä juoksuttamista ei enää voi harrastaa. Mutta ei me sentään metsälenkkejä jätetä, lihaskuntoa täytyy kuitenkin pitää yllä. Pitää nyt toivoa, että tuo kuuri auttaisi, eikä mitään uusia ratkaisuja tarvisi tehdä :/